sunnuntai 31. elokuu 2014

#kutsumua

10577165_708065705914212_7006887683296620636_n

Tämä kampanja, jo Facebookissa nähty (huonolaatuinen ja pikaisesti napsaistu) kuva ja muhun kohdistuneet yleisimmät loukkaukset. Itse kohtaan valitettavasti edelleen satuttavia sanoja lähes päivittäin. Se on näinkin helppoa – kirjoittaa vain googleen hakusanaksi oman bloginsa nimen ja avot. Huora, yhteiskunnan taakka, “se v*tun anorektikkopelle”, kouluttautumaton luuseri. Se on vain raaka ja karu fakta ja ihmiset puolustelevat ilkeitä sanojaan mua kohtaan sillä verukkeella, että “itsepä Karo on itsensä kaikkien esille asettanut”. Tästä kampanjasta on jo niin moni bloggaaja kirjoittanut, ettei mulla ole oikeastaan mitään lisättävää asiaan! Millainen on teidän kuvanne?


tiistai 26. elokuu 2014

Kolmas raskaus tähän asti

5. raskausviikko:
Saunassa tulee sunnuntaiehtoolla selkeä “minisupistus”. Tiedän heti olevani raskaana, koska noin ei voi millään muuten käydä, en ole ikinä tuntenut supistuksen kaltaisia tuntemuksia kuin noh – raskaana. Testi on neuvolassa positiivinen. Turvottaa. Varmistan asian itsekin vielä “pariin otteeseen”, vaikka koko raskaus ei todellakaan tule yllätyksenä, päinvastoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6. raskausviikko:
“Onhan se nyt pelottavaa, kun rakas vetää keskellä yötä chilikastiketta juomalla suoraan pullosta”. Miehelle ekat konkreettiset merkit (ja naurut) raskaudesta. Eli jep, himo Lidlin sweet chili -kastikkeeseen. Luojan kiitos en saanut mahanpuruja…. Kastikkeen hakeminen tosin on vaikeaa, sillä pelkkä ajatus Lidlin paistopisteen hajusta nostaa oksennuksen kurkkuun. Vanhaan tuttuun tapaan olen näillä viikoilla täysin raivohullu hormonihirviö ja mielialanvaihtelut ovat todella rajuja.

7. raskausviikko:
Jatkuva nälkä, väsymys, etominen ja huono olo. Kerron raskaudesta äidilleni ja hän sanoi arvanneensa, ottaa ihan hyvin. Järkyttävät sektioarven kivut, sairaalaan ja ultraan. Ensimmäisessä ultrassa poissuljetaan kohdunulkoinen raskaus, mutta ei nähdä sikiökaikua saati sitten sykettä, pelkkä raskauspussi. Kontrolli sairaalaan kahden viikon päästä. Jään osastolle, käyn sitä ennen äitini kanssa syömässä, mutta murehdin enkä pysty keskittymään. Pelkään ja itken yöt ja päivät, että raskaus on tuulimuna. Piiiitkät pari päivää myöhemmin ultrataan neuvolassa uudestaan – vauva (1kpl) ja syke näkyy. Hymyilen vain nuorelle naislääkärille enkä osaa sanoa mitään, olen lukossa. Kun kävelen ulos, istun odotustilaan ja purskahdan itkuun, olen niin helpottunut ja onnellinen. Iiks, meille todella tulee vauva! Av-palsta kuhisee raskausspekulaatioista, miksi ja MITEN? Mutta näin onnellisena on helppo mennä Kaustiselle minilomalle!

8. raskausviikko:
Turvottaa x 100. Tuntuu jotenkin pahalta, kun en ole uskaltanut kertoa raskaudesta kaikille läheisimmille ihmisille. Mies on tietenkin tukena, mutta muuten tuntuu tosi yksinäiseltä. Mulla ei ole miehen intin aikana ketään, jota viitsisi “vaivata” ja pyytää esimerkiksi ultraan mukaan.

9. raskausviikko:
Kontrolliultra sairaalassa naistentautien poliklinikalla. Olen yksin ja pelottaa. Lääkäri ja sairaanhoitaja katsovat ultramonitoria hiljaa, se on toistaiseksi käännetty minusta pois päin. Elämäni pisimmät hetket, vaikka neuvolassa jo syke löytyikin. Kunnes nuori sairaanhoitaja hymyilee ja lääkäri yhtyy hymyyn. Monitori käännetään minuun ja kuulen onnentoivotukset molemmilta. Sairaanhoitaja osoittaa ruutua ja sanoo: “Tuossa sykkii hienosti pieni sydän, näetkö?” Näen. Saan äitiyskortin, johon tehdään ensimmäinen merkintä. Myöhemmin samana päivänä ihmetellään, miten noin pieni voi näyttää ultrassa jo ihmiseltä!

10. raskausviikko:
Kaikki ällöttää. Paitsi tuliset currynuudelit ja pepsi max. Istun sohvalla ja lapset katsovat uutisia rauhassa. Mietin rakastamani sulatejuuston makua ja hajua ja koostumusta. Oksennus. Ensimmäinen neuvola on tällä viikolla, ultrataan ja kaikki ok. Vatsaa saa verhota teltalla, jos sen haluaa pitää piilossa. Se on pumpsahtanut todella nopeaa esiin. Edelleenkään kaikki tärkeimmät ihmiset eivät tiedä. Tuntuu tosi pahalta tavallaan, etten ole pystynyt kertomaan. Ja se olo iskee etenkin iltaisin yksinäisyyden keskellä ja itkettää. Vannon jo nyt pienelle pömppikselleni, että äiti ainakin rakastaa aina. Ihmisten mielipiteet ja sanomiset alkavat ahdistaa, luen av-palstalta arvostelua ja sättimistä, enkä saa unta. Hetken jo mietin,  kerronko ollenkaan julkisesti missään vaiheessa raskaudesta. Vauva vain sitten syntyy, kun syntyy. Se vain on bloginkin kannalta sula mahdottomuus. Joten näytän palstamammoille etäkeskaria ja otan rennosti. Mulle tavalliset raskaushormonit muuttuu rakkaushormoneiksi ja oma mies on maailman ihanin asia ja elän ihan jossain pilvilinnoissa välillä.

11. raskausviikko:
Kaikki tietävät,  keiden pitääkin. Paras reaktio tuli silti pikkuveljeltäni, on se lungi tyyppi! Haluan ihmisten kuulevan mieluummin minulta itseltäni, kuin lukevan netistä. Sen takia alan kertomaan pikkuhiljaa useammalle.

12. raskausviikko:
Ensiapuun kovan kylki- ja selkäkivun vuoksi, joka tarkoittaa sitä samaa vanhaa. Tulehdus (jälleen kerran) munuaisaltaissa ja neuvolassa ollaan järkyttävän vihaisia sairaalan toimintaan, kun mun piti monta päivää sinnitellä, ennen kuin mua kuunneltiin. Noh kuitenkin, loppu hyvin ja kaikki hyvin. Eipä mitään muuta erikoista. Ehdin jo hetken luulla väsymyksen ja etomisen helpottaneen… Väärin.

Temp

13. raskausviikko:
Np-ultra Seinäjoen äitiyspoliklinikalla. Kaikki on loistavasti. Onnen kyyneleet. Kerron raskaudesta omassa facebook-profiilissa. Väsymys ja pahoinvointi tekevät comebackin, en ala!!! Tällä viikolla tajuan, että mulla on myös kaksnaamaisia kavereita, kun ilmeisesti kaikenmaailman kuvakaappaukset profiilistani sinkoilevat pitkin nettiä.

14. raskausviikko:
Se on jo kaikkialla somessa, kaikki tietävät. Ihmiset ovat ottaneet pääosin todella hyvin, tietty aina muutamia mätäpaiseita (ei pahalla, muttei hyvälläkään) löytyy joukosta, jotka tekevät av:lle tai vaikkapa krhm, Äityleihin, aloituksia. Edelleen niin huono olo, ettei vain pysty eikä kykene edes ajattelemaan järkevästi ruokaa. Kaalikeitto menee! Olen laihtunut ensimmäisestä neuvolakäynnistä kotivaa’an mukaan kaksi kiloa, omituista! Ja siitä huolimatta masu on kasvanut ihan tuhottomasti, eikä jätä enää mitään arvailun varaan. Ja rakkaani menee tolaltaan kuultuaan tämän laihtumisuutisen. Hän ehti jo olla huolissaan, että onko siitä vauvalle mitään haittaa. Voi rakkaus. No onneksi vauva ottaa aina kaiken tarvitsemansa, mutta silti. Höh. On se ihana. ♥ Tulevalla isällä on myös muuten kuulemma pomminvarma “tieto” vauvan sukupuolesta! Itse en ole vielä oikein varma, eikä minulla ole mitään oloja, mutta kallistun myös isukin ja äitini veikkauksen puolelle pikkuhiljaa… ;)

Tällainen kooste, kun raskaudesta on nyt juttua toivottu! Ehkä jossain vaiheessa teen vielä erilaisen tai myöhemmin (puolivälin jälkeen) samalla periaatteella toimivan, tää oli ihan hauskaa! No nyt on raskautta hetkeksi käsitelty, niin on mukava palata normipostausten pariin. Hyvää yötä! ♥


maanantai 25. elokuu 2014

PrimaCat-arvonnan voittaja ja pari sanasta

Ensiksi tahdon kiittää kaikkia Primacatin arvontaan osallistuneita, ai vitsit että mä oon saanut nauraa joillekin vastauksille, niin ihania ja nokkelia! Olisin kyllä todella pulassa, jos mun pitäisi noiden perusteella valita voittaja, joten onneksi arvontakone saa sen ikävän homman suorittaa mun puolesta…  Tällainen kommentti nyt kuitenkin selviytyi voittajaksi:

Miau ! Täälä mulla kissanpäivät menee tällä hetkellä pentuja, mun ikiomia vauvoja hoidellessa, ne on vielä ihan pieniä nappisilmäisiä karvapalleroita jotka on just avannu silmänsä. Ne on vielä tosi riippuvaisia musta ku mun pitää niitä imettää ja pestä kun eivät vielä itse osaa. :) Tollanen mahtava herkku paketti maistuis mulle just nyt enemmän kun hyvin ja varmasti mun kahdelle poitsu vauvallekkin kun ne vähän vielä kasvavat ! Ois aivan ihanaa hemmotella itseensäkkin nyt kun musta on tullut äiti :) olis suuri apu mulle ettei tarvis metsästää hiiriä tän kiireise arjen keskellä ja varmasti myös kiva ylläri meidän omistajille. Ois kiva niitäki yllättää tolla paketilla kun niin hyvin meistä potäky huolta ja antanu katon pään päälle :) Maukuvin terveisin Kiti äippä ja pennut

Onnea siis nimimerkille sarah, suhun ollaan varmasti piakkoin yhteydessä sähköpostitse! Teidän kissamamille lähtee siis tämä herkkupaketti:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuten sitten haluaisin kertoa pikaisesti fiiliksiä viikonlopulta etenkin tuon edellisen postauksen jälkeen! Mä otin tarkoituksella vähän etäisyyttä viikonlopun ajan blogiin, koska olihan tuo nyt iso uutinen pamautettavaksi ja se arvatenkin aiheutti ihan huikean kävijävirran ja kaikenlaista keskustelua vähän ympäri internettiä, kuten arvata saattoi. Mä oon itse nyt mieheni kanssa sairastellut koko viikonlopun, joten ei oo muutenkaan ollut hirveästi aikaa (saati sitten halua tai mielenkiintoa) seurata noita keskusteluita, ehkä parempi todellakin niin… Eikä niitä tarvi siis näin ollen mulle linkittääkään, mä oon oikeasti vain onnellisempi, jos en kaikkea tiedäkään. Mun mielestä pääasia on se, että me ollaan onnellisia meidän vauvasta ja läheiset on messissä. Mutta blogiin mulle on tullut oikeastaan 99% vain ihania kommentteja, joita oon osaa saanut lukea ihan liikuttuneena! Kiitos niistä. ♥

Mä niin nautin tästä, että nyt blogiin palaa “normaalit asukuvat” ja postausrytmi, ilman että tarvisi miettiä, miten peitellä kasvavaa vatsaa ja keksiä sanavalintoja, jotka eivät aivan kaikkea paljasta! Eli tämä blogi jatkaa todellakin erittäin energisenä ja positiivisena syksyyn ja niinpä julistan siis blogihiljaisuuden päättyneeksi!

Ps. Vaikken mitään perheblogia pidäkään, niin paljon on toivottu postausta tästä raskaudesta ja vähän mietteitä ja fiiliksiä. Saako sellainen postausidea kannatusta? Voisin nimittäin sellaisen väsätä!


perjantai 22. elokuu 2014

28022015

Downloads

♥ Onnellisuus.

Tosi moni tiesikin jo (esimerkiksi mun omat fb-kaverit), mutta tehdään siitä nyt “blogivirallista”. Tämä selittäköön myös omalta osaltaan tätä hiljaista aikakautta ja mun uupumusta, mulla kuuluu alkuraskauteen tosi voimakkaana oireena jatkuva väsymys. Toivottavasti olo paranee nyt, kun ollaan siirrytty siihen “hehkeään keskiraskauteen”.
Karostardust ei kuitenkaan muutu enää odotusblogiksi, vaan jatkaa samoilla linjauksilla. Raskautta ja odotusaikaa voi kuitenkin seurata tarkemmin Facebookista ja Instagramista (kuten myös isompien lasten touhuja), ne lupaan päivittää jatkossakin sinne!

Ps. Tietylle internetin kiehtovan maailman ihmisporukalle haluan lähettää terveiseni – koittakaa nyt vain kestää tämä uutinen. ;)


keskiviikko 20. elokuu 2014

Asioita, jotka ärsyttivät tänään

Mulla on ollut tänään kaikin mahdollisin puolin ihana ja mukiinmenevä päivä, mutta tiedättekö, jokaisessa päivässä on se pieni ärsytysprosentti. Itseasiassa sain idean tehdä tällaisen postauksen jo muutama päivä sitten, kun mulla oli äärimmäisen huono päivä. Kun bussikuski luuli mua taas alle 16-vuotiaaksi ja kävelin kaatosateessa. Oon yleensä positiivisuuden puolestapuhuja, mutta aina ei jaksa. No pidemmittä puheitta, tähän päivään… #firstworldproblems

Tänään ärsytti, koska…

… lääkärinaika oli jälleen melkein tunnin myöhässä. Ainahan ne ovat, mutta khamaan. Tuo lääkäreiden myöhästely on pikemminkin sääntö kuin poikkeus (onneks sentään oli ihana lääkäri).

… ystävän kahvitreffailu peruuntui jälleen. Minä ja eräs mun frendi ollaan kyllä huono-onnisuuden perikuvat tässä asiassa. Ollaan oltu varmaan kolme viikkoa näkemässä ja lyöty päiviä lukkoon, mutta aina universumi päättää toisin. Okei, tää ehkä silti naurattaa enemmänkin!

… kaikki ihmiset eivät vain osaa iloita toisten puolesta, mistä päästään mun suosikki-inhokkiin, eli:

… on olemassa sellainen jännä juttu, kuin ihmisten kateus toisten onnea kohtaan ja täysi empatiakyvyn puute.

… vauvapalsta. ‘Nuff said.

… mulla on kokoajan nälkä, mutta sitten kun syön pari haukkua, oon ihan ähkyssä. Sitten tunnin päästä on taas niin nälkä, että heikottaa.

… nukuin liian “pitkäksi” venyneet päikyt. Päikkäreiden jälkeen on aina jonkin asteen itsemurhafiilis (älkää sit tosissaan…).

… mulla on paljon juttuja rästissä. P a l j o n . Enkä tiedä, mistä aloittaa.

… mulla on ollut pari päivää kroppa-angsti. Oon pehmeä kävelevä kananmuna mielestäni.

… en ole päässyt hetkeen salille. Ei vain oo ollut mitään pienintäkään saumaa.

… mun heijastus oli kuin haamu, valkoinenkin kuin kananmuna! Solkku, here I come.

… tajusin, ettei mulla edelleenkään ole niitä kunnon syysvaatteita. Ja kylmä on jatkuvasti, vaikka tätä oon toivonutkin.

Mikä teitä ärsytti tänään?! Palan halusta tietää, oikeasti. Jakakaa ärsytys kanssani!

Ps. Mikäli E-P:n alueelta (ja miksei nyt muuallakin) jollakin on kiinnostusta vuokrata paljukärryä näihin syksyn viileneviin iltoihin ja viikonloppuihin, multa voi tiedustella vaikkapa sähköpostitse tai kommenttikentässä asiasta enemmän!


keskiviikko 20. elokuu 2014

Kissanpäiviä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miu mau moi! Täällä on nyt äänessä tällä kertaa Elvis, Karon mamman katti. Ja miksi meikäkatti pääsee tekemään postauksen? No homman nimi on se, että tää Karo-tyyppi on mukana Indiedaysin ja Primacatin maistuvassa kampanjassa, josta mä oon päässyt hyötymään itse aikalailla! Mulla ja Karolla on ollut aina vähän spesiaali suhde, Karo sanoo että mä osaan olla välillä niin ärsyttävä tapaus, mutta kai se silti tykkää musta aika paljon, kun se kiikutti mulle postista yksi päivä tällaisen mysteerisen herkkupaketin. Musta tulee varmaan nyt todellinen blogikisu, kun munkin ruokakuvat päätyvät koko kansan nähtäville. Ihmiset ovat kyllä hölmöjä. Kuvata nyt sapuskaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta ai vitsit, et meikäläisen aamu alkokin loistavasti, kun näin ton safkapaketin sisällön kokonaisuudessaan ja tiedossa oli tietty pienet tastingit! Meitsi ei meinannut pysyä turkissaan, niin hirveästi mua jännitti. Ja nälätti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aamupalaksi sain maistella tuota kana-tonnikala-maksa -purkin sisältöä. Ja se oli muuten meitsin ehdoton suosikki, namskis! Söin sen erittäin ahneesti ja myönnän – äänekkäästi. Aina kun meinasin lähteä safkakipolta, jouduin kuitenkin pyörtää takas santsaamaan. Ei sitä vaan voi hullukaan jättää kesken, vaikka kuinka ähkyä pukkais, sen mä sanon. Ruoka oli tän kattipojan makuun täydellisen lihaisaa ja maukasta. Tämän jälkeen oli mukava vetästä sellaset sopivat päikkärit aina lounasaikaan saakka. Lounaaksi maistelin vähän naksuja, ne olivat myös oikein herkullisia ja kävivät kaupaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun lempparipaikka tässä taloudessa on keittiö, siellä mä hengaan lähes aina. Iltaisin ja öisin mä meen nukkuu mun kiipeilypuun koloon, mutta päivät menee aikalailla keittiössä (tai partsilla) hengatessa. Ja mun päivät on stressittömiä ja noudattaa ihanan samanlaista rutiinia – tykkään ja rakastan mun chilliä elämää. Nää välillä meikäläisten tassuis pyörivät pikkuipanatkin on ihan jees, kunhan osaavat käyttäytyä. Ne on Karon pentuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karonen ei tunne mua niin hyvin kuin sen mami, mutta sen se tietää, että meitsin päivä koostuu syömisen, nukkumisen, leikin ja partsilla istumisen harmonisesta kombinaatiosta. Etenkin aamuisin aamupalan jälkeen ennen nokosia on kiva päästä katselee vähän autoja ulos.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jotta tämän maukkaan ja ihanan luxussafkan ilosanomaa saataisiin vielä levitettyä lisää, laitetaan me Karo-tyypin kanssa teille lukijoille arvonta pystyyn! Jollain onnekkaalla karvakollegalla on meinaan mahis saada samanlainen herkkusalkku hyppysiinsä. Arvontaan osallistut vastaamalla tämän postauksen kommenttiboxiin seuraavaan kysymykseen: Mikä tekee teidän päivästä kissanpäivän? Arvonta alkaa tällä punaisella sekuntilla ja päättyy maanantaina 25.8. klo  18.00!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kannattaa muuten käydä tsiigaa Primacatin kampanjasivut, mikäli makea kissanelämä maistuisi. Siellä on nimittäin käynnissä skaba, jonka palkintona on yö designhotelli Klaus K:ssa valitsemassasi erikoishuoneessa ja tastingmenu sekä suositusviinit ravintola Farangissa kahdelle. Arvonta-aikaa on elokuun loppuun asti. Lisäksi kamppissivuilta löydät eläinlääkärin vinkkejä, bloggaavien kattikamujen postauksia, luksusta arkeen tuovan Spotifyn soittolistan ja paljon muuta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja mau! Onkos teillä kissanpäivät-aiheisia kuvia? Jos niitä löytyy, niin lisätkääpä meikäläisen tsiigattavaksi niitä Instagramiin hashtagein #deluxeprimacat ja #kissanpäivät! Ja tätä kuuluisaa naamakirjaa käyttävät ihmiset, tykätkää meikän uuden lempparisafkan Facebook-sivusta.

Kurrrrnauskis, nyt unten maille!


maanantai 18. elokuu 2014

Blogiväsy

Tämä ilmiö tuntuu olleen menneen kevään ja kesän “muoti-ilmiö” – jälleen kerran. Monta omaakin suosikkiblogia on lopettanut ja tippa linssissä olen saanut lukea näitä jäähyväispostauksia. Tai vaihtoehtoisesti jos blogia ei lopeta, pidetään jos jonkinmoisia taukoja. Miksi bloggaajia väsyttää ja mikä on ajanut heidät loppuun?

Moni on sanonut blogissaan, että on vain “kasvanut erilleen” siitä ja on “aika jatkaa elämää”. Niinpä kai. Kuinka moni myöntää ajaneensa itsensä loppuun blogilla? Kuinka monelle uuden postauksen vääntäminen aiheutti lopulta enemmän tuskaa ja ahdistusta kuin mielihyvää? Tekemisen ilo ja maku katoaa ja tilalle tulee ainainen suorittaminen. Menestynyt blogi vaatii paljon työtä. Kyllä, työtä. Sille saa kuka tahansa tietämätön nauraa tasan niin paljon kuin huvittaa. Mua ei ole aina hirveästi naurattanut. Tietokoneella uhrattuja tunteja, nipistettynä pois siitä oikeasta sosiaalisesta elämästä. Eikö olisi vaihteeksi mukavaa mennä kavereiden kanssa ulos syömään ilman kameraa? Ilman hiljaista päänsisäistä pohdintaa siitä, että mitä tästä voisi kirjoittaa blogiin? Eikö olisi vain mukava tehdä miehensä kanssa smoothieta ilman, että kuvaisit ensin pienimmätkin ainesosat tarkasti aseteltuna blogiin? Joo, suurin osa noista asioista tulee monta vuotta bloganneelta kuin luonnostaan. Mutta ei blogiväsyn aikana. Myös läheiset alkavat miettiä asioita Sinun blogisi kautta. Ja se on loppupeleissä niin hirvittävän surullista.

Heinäkuu 20143

Ja minä ymmärrän näitä kyllä. Itse en ole harkinnut blogin lopettamista vielä kertaakaan vakavissani (enkä harkitse nytkään), mutta kyllä mäkin oon ollut nyt uudenlaisessa elämäntilanteessa jo hetken “blogiväsynyt”. On uuvuttavaa ns. yrittää rakentaa omaa, uutta elämää ja ylläpitää blogia, joka on kuitenkin pääosin kertonut siitä omasta elämästä. Entäs sitten, kun elämässä on menossa joillain tavoin vaikea tai sitten muuten hauras vaihe, jota haluaa suojella? Mulla on suorituspaineita ja liikaa kunnianhimoa, mikä johtaa sellaiseen epätoivon vyyhtiin, missä ei saa mitään aikaiseksi, vaikka haluaisi. Aikaa ei ole loputtomasti ja ostaisin vuorokauteen lisätunteja, jos voisin. Paljon tässä kyllä on taustalla henkilökohtaisia ja terveydellisiäkin syitä, joihin palaan tarkemmin vielä. Sen verran täytyy sanoa, että onneksi mua on siunattu loistavalla ja ymmärtäväisellä tiimillä Indiedaysin osalta, joka ei ole asettanut mulle laisinkaan paineita, vaan päinvastoin tsempannut jatkuvasti.

Blogimaailma on raadollinen, myös siihen väsyy. Sitä yrittää ja yrittää parhaansa, uhraa jopa useita tunteja päivässä blogille, yrittää miellyttää lukijakuntaansa, mutta jostain sitä vain riittää ämpäritolkulla paskaa kannettavaksi niskaan. “Älä valita, ite oot valinnut olla koko kansan nähtävillä.” Tuskin kukaan silti on tällaista tilannut, mitä moni bloggaaja joutuu kokea päivittäin? Jatkuvaa arvostelua, nälvimistä, vertailua ja pahimmillaan jopa tappouhkauksia, jotka kuuluvat kyllä jo poliisin tutkittaviksi asioiksi. Oon aina päästänyt ilkeät sanat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kyllä mullakin raja menee jossain. Viimeistään siinä, kun mulle tai mun läheisille toivotaan kuolemaa vain sen takia, että mun blogi ja sen kuukautena x hitaaksi jäänyt postaustahti ärsyttää. Siis what? Onko bloggaaminen todella pahimmassa tapauksessa läheistenkin kärsimyksen arvoista? Tuollaiset puheet eivät nyt varsinaisesti lisää intoa ja luovat paineita entisestään.

Huhtikuu 20143

Kello on jo miljoona ja luonnostelen tätä silmät ristissä kännykällä (kirjoitusvirheiden määrä voi olla huikea), varmaan paljon tärkeääkin sanottavaa jäi pois, tässä on lähinnä satunnaisia ajatuksia vailla yhtenäistä punaista lankaa. Mun oli vain pakko purkaa sydäntäni pikaisesti. Osittain senkin takia, että viimeksi tänään itku kurkussa mietin sitä, kun olen postannut  viimeksi perjantaina. Älkää käsittäkö  väärin – tää ei ole mulle pakkopullaa. Oon vaan halunnut niin kauan puhua tästä aiheesta ja kuten sanottua, palaan vielä aiheeseen.

Mutta niin tai näin, ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! ♡ Ja bloggaajille bloggaamisen iloa.

Ps. Postauksen kuvituksena toimivat kuvat, jotka eivät koskaan olleet “blogikelpoisia”. Ironista kyllä, juuri nämä kuvat kuvastavat silti mua ja mun luonnetta kaikista parhaiten ikinä. ;)


perjantai 15. elokuu 2014

Smoothie Twister

Maailman kätevin blenderi on nyt virallisesti löydetty! Se on OBH Nordican Smoothie Twister. (Ja ei, tämä ei ole mikään maksettu mainos.) Mä löysin smoothieiden taikamaailman noin vuosi sitten, kun ostin oman blenderin ja noin viisitoista kiloa hedelmiä (kyllä). Sitten lainasin joskus alkuvuodesta omaa blenderiäni äidilleni ja sille tielle se on kyllä jäänytkin. Samalla jäivät smoothiet ja fruitiet ja muut terveelliset herkut, kunnes! Mieheke on halunnut jo jonkin aikaa tuon kyseisen Smoothie Twisterin ja ollaan aina kaupoilla pysähdytty toljottamaan sitä kovaan ääneen jankaten, kuinka kätevä se olisi. Ja eilen hänen täyttäessä huikeat 20v (jee ♥) päätin hänet YLLÄTTÄÄ ainakin sillä, hahahaa! Ei mikään hirveän perinteinen osa lahjaa, mutta mielummin ostan sellaista mitä toinen toivoo, kuin muita turhakkeita. Mulla oli kyllä vähän kieltämättä oma lehmäkin ojassa, kyllähän mäkin siitä aika rutkasti hyödyn. ;) Tuon vempeleen suositushinta on netin mukaan n. 50 euroa, mutta onneksi löysin sen paaaaljon halvemmalla…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elokuu 2014

Varmaan alimmasta kuvasta käy ilmi se, miksi tuo on niin kätevä (tosin ihan pieni ystävällinen vinkki – ei kannata ahtaa noin täyteen aineksia…). Aineet pöttiin, sekaisin ja korkki päälle, sulla on valmis smoothie mukaan! Tuota smoothieta tehtiinkin eilen sitten aika reippaasti, alkuinnostus ja -huuma on ainakin korkealla. On tuo ainakin kätevämpi ja hauskempi verrattuna perinteiseen blenderiin, vaikka mä silläkin jaksoin aina itselleni uskollisesti juomia päivittäin vääntää. Ja mä ainakin tykkään ihan tosissani hirveästi noiden mausta, että uskoisin tämän jatkuvan jälleen ihan tapana!

Onko teillä vastaavanlaista laitetta kotona ja mitä ootte tykänneet?


tiistai 12. elokuu 2014

Mustikkapiirakka

Olen edelleen äitini luona, mutta saatiin eilen aika myöhään illalla päähänpisto mustikkapiirakasta. No eipä siinä, mikäs sen parempaa! Tällä reseptillä tulee kyllä aika makoisa mustikkapiirakka, muttei mun mielestä liian. Mustikat tekivät tästä aika kostean (me käytettiin niitä niin tosi paljon), mutta mustikat voi halutessaan korvata jollain muullakin, esimerkiksi raparperilla tai omenalla.

Kyllä täällä äitin luona on kelvannut olla, kun oon muutenkin viikkoisin niin yksinäinen! Ja tällä mustikkapiirakalla kyllä toipuu lopullisesti vaikka mistä sopivasti ennen kuin toi parempi puoliskokin tulee taas kotiin, haha. :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

• Nypi Vaihe 1 -kohdassa olevat ainekset muruseokseksi ja ota muruseoksesta n. 1/3 talteen.
• Levitä loppuun muruseokseen piimä ja kananmuna ja levitä seos leivinpaperilla vuoratulle pellille• Levitä pohjataikinan päälle marjat oman maun mukaan ja kaada marjojen päälle kermaviili + rahka -seos
• Ripottele viimeiseksi pinnalle alussa erotettu muruseos ja paista uunissa 175 asteessa n. 45min

idOLYMPUS DIGITAL CAMERA


lauantai 09. elokuu 2014

Here we go again…

Voi itku! Nyt pahoittelen tosissani tästä tauosta, mulla on nimittäin maailman huonoin tuuri. Oon ollut keskiviikosta asti kipeänä ja olen tällä hetkellä täällä äitini hoivissa parantelemassa itseäni. Olo on niin karsea, ettei ensimmäisenä mielessä ole pyörinyt läppärin avaaminen saati sitten kirjoittaminen. Ja tietysti tällaista pitää tapahtua aina heti, kun on saanut kunnon blogidraivin päälle. Pikaterkut kännykällä ajattelin kuitenkin heittää, kun moni on jo asiasta kysellytkin! Elossa ollaan siis.

Päivät ovat menneet lähinnä lepäillessä, syödessä (haha) ja animeleffoja katsellen, ei siis ollenkaan paha! Mulla on hirveän huono omatunto siitä, etten oo nyt postaillut, mutta olen kerrankin “itsekäs” ja laitan oman terveyden edelle ja otan ihan kunnolla rauhallisesti. Toivottavasti ymmärrätte! ♡ Palailen kyllä heti, kun pystyn!