tiistai 25. marraskuu 2014

Reseptit: Mud cake

Päätin tässä pari päivää sitten laittaa pitkästä aikaa hihat heilumaan ja leipoa oikein “urakalla”. Okei, mulle urakalla oli leipoa kaksi eri kakkua, kun en ole pitkään aikaan leipaissut mitään. Leivoin tämän mutakakun lisäksi juustokakun, mutta voisin siitä periaatteessa tehdä sitten oman postauksen jossain vaiheessa. Nykyään muuten nämä kokkailut resepteineen tunnistaa kätevämmin otsikon alusta ja ne löytää nopeasti kaikki reseptit-tunnisteen/avainsanan alta. Avainsanat näkyvät blogin tietokoneversiossa tuolla oikealla sivupalkissa ja mobiiliversiossa ne löytää, kun selaa blogin loppuun.

Kun odotin Sofiaa, olin kova leipomaan ja mutakakku tuli silloin tehtyä useammin, kuin kerran, kaksi tai kolme… Hehheh. Mulla oli silloin kamala himo vaaleaan mutakakkuun, johon tuli valkosuklaata. Sekin oli kyllä älyttömän hyvää! Rehellisesti ottaen maailmasta tuskin löytyy montaa yhtä helppoa leipomusta, kuin mutakakku. En siis tajua, miksei tätä tule tehtyä useammin… Nytkin leivoin oikeastaan Jessen yllytyksestä sille (no meille, söin mäkin, krhm…) “vähän” maistiaisia, pitiki mennä kehuskelemaan, kuinka kova sitä on joskus ollut leipomaan. Eiku… ;) Ainoa “vaikeus” tässä on se, että kun kakku jää sisältä löysäksi ja tavallaan “raa’aksi”, niin se epätietoisuus ja epäusko (varsinkin pitkän leipomistauon jälkeen), kun mutakakun ottaa uunista, on valtava… “Onko tuo muka valmista!?” No, on se yleensä. Tämän jahkailun takia mä epäröin ja epäröin tällä kertaa ja kakku ei mikään kaunein yksilö ole, mutta maku ratkaisee!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutakakku:

• 200g leivontasuklaata (myös normaali Fazerin Sininen käy, ainakin mä käytän sitä lähes aina, kun en oo niinkään leivontasuklaan fani…)
• 200g voita
• 4 kpl kananmunaa
• 2dl sokeria
• 2,5dl vehnäjauhoja
• 1tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi ja kaada munasokeriseokseen. Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita varovasti. Kaada seos voideltuun, jauhoitettuun pyöreään vuokaan (n. 25 – 26cm).

Paista uunin alatasolla n. 15-20 min. Mutakakku jää sisältä löysähköksi ja jähmettyy hieman jäähtyessään. Jäähdytä kakku hyvin ennen tarjoilua, ensin huoneen lämmössä, sitten jääkaapissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutakakun kanssa voi tosiaan sitten tarjoilla lisukkeena vaikkapa jäätelöä, kermavaahtoa ja/tai marjoja. Ihan huippuhyvää ja vieläpä helppoa! Kuinka monella lähtee tää maailman iisein mutakakku kokeiluun?


lauantai 22. marraskuu 2014

Solkku + pötsi = ?

En tiedä, kuinka urakalla tuun nyt tökkii muur… ampiaispesää, mutta kokeillaan nyt.

Eli tänään mieli apeana ja yleisilme erittäin väsähtäneen ja kalpean näköisenä aloin ajatella aihetta kunnolla. Oikeastaan tämäkin lähti aasinsiltana blogistressistä ja yhteistyökuvioita miettien. Olen alkuvuodesta aloittanut yhteistyön Aqua Clinicin kanssa, jossa tapasin käydä solariumissa ja suihkurusketuksessa. Olin erittäin tyytyväinen joka kerta palveluun ja pidän paikasta todella, olen iloinen tehdystä yhteistyöstä. Alkuvuoden kriisien, kuntosalilla (Lady Line) solkussa käymisen helppouden ja alkaneen raskauden vuoksi kuitenkin käyntini Aqua Clinicillä vähenivät ja loppuivat sitten positiivisen raskaustestin myötä pikkuhiljaa kokonaan. Mietin jo kesällä, että miksi arkailen solariumissa käyntiä raskaudesta huolimatta, mutta jätin asian siihen. Ajattelin, että olisi ehkä turvallisinta kuitenkin olla käymättä varmuuden vuoksi ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Unohdin asian. Tänään havahduin siihen, että nyt siirrytään jo ihan juuri viimeiselle kolmannekselle, enkä vieläkään tiedä, mitä tehdä!

Solariumin käytöllä raskauden aikana ei ole vaikutusta sikiön kehitykseen, vaan UV-säteilyn vaikutukset rajoittuvat äidin ihoon.
Lähde: STUK

Pikaisen googlettelun perusteella solkku olisi ihan ok raskausaikana. Ja tästä jätän pois siis kaikenlaiset mammakeskustelupalstat, mielummin minä ainakin uskon Säteilyturvakeskusta, kuin satunnaisia palstahysteerikkoja, joiden “tieto” pohjautuu serkun kaverin koiran kaimalta kuulemaan väitteeseen. Tai sitten “MAALAISJÄRKEEN” suurilla, erittäin suurilla pupunkorvilla. Silti myös englanninkielisiä sivustoja selatessa käy ilmi se surullinen fakta, että tuosta on paljon ristiriitaista tietoa niin puolesta kuin vastaakin, kun asiaa ei ilmeisesti ole niin hirveän paljon tutkittu. Oma maalaisjärkeni kyllä huutaa, että solariumista ei kyllä varmastikaan ole sen suurempaa vaaraa, kuin mitä normaalistikaan solariumista ei-raskaana olevalle henkilölle. Riskejä toki odottavalla äidillä on enemmän, joskaan ne eivät sikiöön vaikuta, vaan äitiin itseensä. Hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa ihon herkemmin palamisen ja jopa maksaläiskien muodostumisen.

There are no particular hazards in using a sunbed when pregnant, but it’s worth bearing in mind that the same risks apply as to anybody who exposes themselves to UV light.

Sunbathing in general can affect you differently while pregnant.

  • Your skin is more sensitive when pregnant because of your hormones.
  • The chances of skin cancer are higher.
  • You may find that your skin is more blotchy or becomes more irritated than normal.
  • Pregnant women who sunbathe may develop ‘chloasma’, which is a change in the depth of colour of the skin affecting the face. It usually affects the area around the eyes and over the cheekbones.

A little bit of what you fancy does you good, so a short time on the sun bed to make you feel ‘sun-kissed’ should do you and your bump no harm at all; just don’t overdo it!

Lähde: NetDoctor

Yleisesti ottaenhan solarium ei ole hirveän “terveellistä” kellekään. Mutta tässä haluan nimenomaan pohtia sitä, onko siitä varsinaista haittaa vauvalle. Kuten mainitsin, oma mutu-tuntumani on se, että vauva solariumin seuraksena tuskin syntyy kolmikätisenä ja kyllä sinne solariumiin uskaltaisi ihan hyvin mennäkin. Mutta kun…

Omakohtaisesti solariumista on muutakin hyötyä kuin se kosmeettinen hyöty – kaamosaikana solariumina on ollut positiivinen vaikutus mun mielialaan. Se on aika jännää, että makaa 20 minuuttia UV-lamppujen alla ja mieliala on heti paljon pirtsakampi ja energisempi.

Rehellisesti ottaen mielummin mä päivetyn ja kohennan mielialaani solariumissa, kuin menen raskaana esimerkiksi suihkurusketukseen (!!!), josta saa ties kuinka monia erilaisia kemikaaleja itseensä. Tuota asiaa en tosin ole tarkasti tutkinut, mutta jäisi kyllä silti raskausaikana menemättä, todellakin. Tämä rusketusasia ei sinänsä kuitenkaan niin tärkeä ole, että jaksaisin sitten taas toisaalta alkaa läträämään niin hirveästi itseruskettavien voiteiden kanssa, jostain syystä koen senkin vastenmieliseksi raskausaikana, vaikka se on tietääkseni ihan täysin turvallista.

Kyllähän sitä hyvin ehtii raskauden jälkeenkin (tämä ei siis ole mitenkään maailmanlopun asia, enkä ole niin pinnallinen, että kuolisin ilman solariumia), mutta mitä mieltä te olette, mitä tekisitte?

Menisitkö solariumiin raskausaikana? Perustele!


lauantai 22. marraskuu 2014

Tuli se tännekin

… Nimittäin kunnollinen ensilumi! Vaikka lumi tulee joka vuosi ja jokainen on sitä ennenkin nähnyt ja blaa blaa blaa, niin ei kai se silti estä intoilemasta asiasta! Yhtä satavarmuudella hehkutan joka vuosi, oli kyseessä sitten mikä vuodenaika tahansa! Mun mielestä tää on vaan niin ihanaa, kun lumi tekee näistä pimeistä päivistä niin paljon valoisampia. Ja vaikka tää lumi ei nyt varmastikaan se pysyvä lumi ole, niin silti – jee! Varmaan nyt vain ja ainoastaan joka toisessa blogissa on näitä lumikuvia, mutta ihanaa, koittakaa kestää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Menee muuten vähän aiheen vierestä ja tästäkin olisi voinut tietty tehdä oman postauksensa (varmasti teenkin tätä menoa, sen verran iso kriisi!), mutta minkä ihmeen takia mulla on alkanut tukka lähteä etenkin ohimon seuduilta ihan tukkoina pois? Liittyykö se jotenkin hormonaalisiin muutoksiin vai vuodenaikaan vai mitä?! En muista, että tällaista olisi ollut viimeraskauksissa… Tai ikinä muutenkaan. Stressi? Ja multa siis irtoilee tavaraa ihan ripsistä lähtien. Ei tarvi kuin hieraista silmää, niin käteen jää nätti ripsikimppu. Yhyy! Onko tähän muuta neuvoa, kuin vitamiinit? Niitä nimittäin löytyy kyllä ja niitä aion jatkossakin syödä.


keskiviikko 19. marraskuu 2014

Kolmas #HappyPlace

Tuntuupa oudolta, että nyt jo on aika kolmannen ja samalla viimeisen kuva-arvoituksen Indiedaysin ja Microsoftin kampanjaan liittyen, hirveän nopeaa kyllä menneet nämä viikot, ei voi muuta sanoa! Idea on siis se sama ja tuttu, teidän täytyy arvata mun happy place. Tällä viikolla se on hieman erilainen, kuin aikaisemmilla kerroilla, haha! Mutta oon ihan varma, että kyllä joku teistä tän älyää. ;)

Otettu Lumia Selfie -sovelluksella

No niin, elikkäs (välihuomautuksena: saatte vaihteeksi musta meikittömän kuvan blogiin, oho). Tänne on maailman parasta käpertyä päivän päätteeksi. Tänne voi tulla, oli sitten miten hyvä tai huono päivä tahansa. Ei haittaa, vaikka tukka tai naama on päin sanonko mitä. Siellä voi oleskella sellaisena kuin on, ja fiilis on aina yhtä lämmin. Itseasiassa tämän postauksen tehtyänikin aion tuonne happy placeen käpertyä, hih!

Nyt niitä arvauksia sitten vimeiseen kuva-arvoitukseen! Muistakaa, että vastaaminen ja osallistuminen tapahtuu kampanjasivun kautta. Oikein vastanneiden kesken arvostaan kolme Lumia 735 -älypuhelinta ja seitsemän MD-12 -kaiutinta. Instagramiin alkaa olla myös viimeiset otolliset hetket tägäillä niitä omia kuvia hashtagein #Lumia735 & #laajempinäkökulma. Instan kauttakin olisi tarjolla 5kpl MD-12 -kaiuttimia!


tiistai 18. marraskuu 2014

Ensimmäinen joulu…juttu

Huhhei ja anteeksi tahattoman pitkäksi venähtänyt postaustauko! Mun piti jo viikonloppuna tulla sitä pahoittelemaan ja jakamaan ensimmäisiä joulujuttuja, heh… Mutta suoraan sanoen mulla on ollut voimat ihan lopussa tuon loputtoman muuttohässäkän kanssa. Onneksi nyt vanhasta asunnosta on kaikki tavara saatu eilen vielä kuuden tunnin urakoinnin lopputuloksena pois. Huh, riittää taas hetkeksi. On meinaan vaikeaa olla raskaana ja muuttaa… Onneksi yksin ei tarvitse kuitenkaan huhkia, kun auttavia ihmisiä löytyy läheltä!

No, kuitenkin. Yksi ilta sitten kun olisi pitänyt jaksaa pakkailla innokkaasti, keksittiin miehen kanssa jotain aivan muuta… Nimittäin joulukoristeiden vääntöä. :D

Marraskuu 20141

Elikkäs juuh, elämämme ensimmäinen joulupalleroinen lähti kokeiluun. Oli se mun mielestä hauskaa ensimmäiset viis minuuttia. Vai pitäisikö sanoa siihen asti, kunnes se pallo ensimmäisen kerran räjähti käsiin, kun meillä oli käytössä liian heppoinen materiaali ja ajateltiin, ettei siihen nyt mitään tarvi suojaverkoksi, kun se on niin “pieni”…. Joo no, vaihdettiin kuivakukkasieneen ja johan toimi taas! Eli muotoiltiin kuivakukkasienestä pallo ja alettiin tökkiä noita oksia sinne. Enkö selitäkin hienosti tän kaiken oikein vaihe vaiheelta? Mua melkein ärsyttää kertoakin tästä, kun oon vieläkin niin katkera siitä, että se eka pallo räjähti, hahaahaaha! Ei oikein mennyt blogiuskottavasti, eiku…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun meidän havupallo sitten lopulta pienen epätoivon jälkeen valmistui, sprayattiin se vielä valkoisella, niin koko komeus sai sellaisen huurteisen ja talvisen lookin! Mun mielestä lopputulos oli paljon kivempi, kuin ne perinteiset vihreät yksilöt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tadaa! Siinä oli sitten lopputulos. Ylempi kuva antaa enempi ehkä osviittaa pallon oikeasta “väristä”, alempi on kuvattu keltaisen loistevalon alla, niin se vähän näin nätisti sanottuna raiskaa tuota väriä. Tuossa kuitenkin meidän eka panostus jouluun, yllättävän myöhälle kyllä maltoin nyt odottaa tän hypetykseni kanssa, joulu kun on niin maailman parasta aikaa. Ah. ♥


keskiviikko 12. marraskuu 2014

Toinen #HappyPlace

LP

Vajaa viikko sitten mun blogissa starttasi Indiedaysin ja Microsoftin kampanja ja nyt olisi luvassa jatkoa tälle! Ideana on siis teidän lukijoiden arvuutella mun Happy Place -kuvia, eli missä milloinkin olen! Viime viikolla innokkaita oli hirmuisesti ja moni arvasi paikan aivan oikein ällistyttävän helpolla ja nopeasti, mutta muistattehan, että virallinen osallistuminen tapahtuu tosiaan kampanjasivulla! Osallistuneiden ja oikein vastanneiden kesken arvotaan tosiaan kolme Lumia 735 -älypuhelinta ja 12 MD-12 -kaiutinta, joista seitsemän kampanjasivun kautta sekä viisi Instagramin kautta, joten muistakaahan tägäillä instassa omia selfieitä hashtagein #Lumia735 ja #laajempinäkökulma. Pidemmittä puheitta, tän viikon happy  place!

unnamed2

Tämä paikka on mulle ja lapsille äärimmäisen tärkeä paikka, suorastaan korvaamaton. Varmasti moni muukin lapsi ja vanhempi iloitsee päästessään kyseiseen paikkaan. Tämä on sellainen paikka, josta kukaan ei poistu koskaan tyhjin vatsoin, vaan sieltä lähdetään suorastaan vierimällä ulos! Tänne minä ja lapset olemme aina sydämellisesti tervetulleita ja täällä vallitsee aina lämmin tunnelma. Itseasiassa kirjoitan nytkin postausta tässä kyseisessä paikassa.

Mikä paikka siis voisi olla kyseessä? Nyt niitä arvauksia!


lauantai 08. marraskuu 2014

Äänessä bff

Eli nyt olis vuorossa vähän erilainen postaus, sillä sain parhaan ystäväni Janeten postaamaan mun blogiin! Tää idea on muhinut meidän pienissä päissä jo melkein kuukauden ja postauksetkin olleet hetken odottamassa, mutta vihdoin saadaan aikaiseksi myös julkaista nää teidän nähtäviksi! Janeten kertomus oli mun mielestä niin liikkis, että voi nyyh, mä ainakin tykkäsin iha hirveästi, kiitos. ♥ Kuitenkin mua samalla naurattaa, että miten samanlaisia nää voikaan olla keskenään, haha! Enjoy!
Huom. Mun kirjoittamaan postaukseen pääsee tästä, kliiiik. ♥
Heippati hei Karon lukijat!

Tällä kertaa täällä postaakin Janette, Karon parasystävä ja sain kunnian tulla tänne teille pölöttämään!

Puhuttiin Karon kans postattais toistemme blogeihin niin että sais vähän vaihtelua siihen blogin “arkeen”. Mut onkin nähty ehkä kerran täällä Karon blogin puolella joskus kesällä. Olen siis Janette, niinkun äsken mainitsin ja olen parikymppinen muikkeli Seinäjoelta.

Olemme Karon kanssa tunteneet hieman vajaan vuoden. Aikojen alussa minä(kin) olin ja olen kyllä edelleen blogin lukija joka aina välillä kommentoi juttuihin. Useamman vuoden seurasin Karon blogia ja sitten sain päähän piston. Lisäsin hänet kaveriksi facebookissa. Se oli samalla jotenkin “wou”-fiilis ja ehkä vähän jänskättikin. Laitoin Karolle viestiä ja juteltiin harvoin niitä näitä. Voi niitä kiusallisia keskusteluita, heh. Mutta 2014 keväällä, muutimme uuteen asuntoon. Minä stalkkasin ikkunasta naapureita, ihan vain sillä mielenkiinnolla että mihin me olemme oikein muuttaneet. Huomasin kuitenkin Karon siskon menevän toisesta asunnosta toiseen. Laitoin sitten Karolle viestiä samantien facebookissa siitä mitä näin. Karon vastaus oli jotain tämän luokkaa; “Mäkin oon täällä, täällä asuu meidän äiti”. Siitä me sitten höpistiin kaikkea mahdollista ja puhuttiin tapaavamme seuraavana päivänä. Karon ensimmäinen kommentti mulle taisi olla “oletpa sä lyhyt” ja naurut päälle. Karo hei, mä muistan ton vieläkin! Siitä kuitenkin ystävyys sitten taisi saada alkunsa.
Insta14
Monia varmasti kiinnostaa minkälainen ihminen se Karo sitten on kasvotusten. Blogi kun ei oikein paljon ihmisestä irti anna. Muakin silloin joskus kiinnosti että minkälainen ihminen sitä kirjoittaa. Nyt minä sen tiedän. Karo on luonteeltaan ihan huippu tyyppi, todellakin tutustumisen arvoinen. Hehe. Karo on ystävällinen ja kohtelias. Se osaa ajatella muitakin ihmisiä kuin vain itseään. Ennen kaikkea, Karo on hyvä äiti. Sofia, Benjamin ja masussa oleva vauva ei voisi parempaa äitiä saada. Hänelle on myös helppo puhua ja avautua murheistaan. Sillä minä sen tiedän että ei Karo niitä eteenpäin kerro. Kun juttuun pääsee, Karon kanssa ei hiljaista hetkeä tuu. Koska se pölöttää kokoajan, no ei vaan. Tuntuu aina että meillä on liian vähän aikaa höpöttää. Me nähdään nykyisin muutaman kerran viikossa, jos silloinkaan. Lähes päivittäin kuitenkin me viestitellään whatsapissa.

Ainuttakaan riitaa en oo saanut tämän naikkosen kanssa aikaiseksi, ehkä ihan hyvä vaan. Siitä ei seuraisi mitään hyvää kun kaks jääräpäätä ottais yhteen. Molemmat oikeassa, vai miten se meni? Karo on luonteeltaan aikalailla samantyylinen kuin minä, mutta ei silti kuitenkaan. Tykätään molemmat samoista asioista. Meillä on myös sama harrastus, tämä bloggaaminen. Siitäkin on tullut juteltua aika paljon ja asukuvia tullut räpsittyä muutamaan otteeseen. Esimerkiksi tänne blogiin tulleet vappu-kuvat. Olimme silloin tunteneet vasta muutaman kuukauden ja päätettiin mennä ottamaan johonkin siistiin paikkaan kuvia.
Nykypäivänä Karo on minun yksi parhaistaystävistäni jota en olisi edes osannut kuvitella esimerkiksi vuosi sitten. En olisi edes koskaan voinut uskoa että ystävystyisin niin nopeasti Karon kanssa.

Tämän kymmenen kuukauden aikana Karon kanssa ollaan siis lähennytty ihan älyttömän paljon. Välillä ehkä tuntuu että oltais tunnettu kauemman kuin alle vuosi. Siitä on tullut mulle sellainen tukipilari, jolle pystyy puhumaan kaikesta. Karosta tietää ettei se kerro asioista eteenpäin. Eikä se tuomitse jos sanoo jotain outoa/tyhmää/tökeröä. Miehenikin aina valittaa kun sanon että menen Karolle vain pariksi tunniksi, tosiaan.. Se pari tuntia muuttuu aika nopeasti kolmeksi tunniksi, ellei jopa pidemmäksi. Hehe, no onneksi mun mies on ymmärtäväinen. En kyllä itse ymmärrä miten joku voisi vihata karoa niin silmittömän paljon, mitä olen joskus netistä lukenut. Itse tiedän että asiat netissä on päättömiä. Hatun nosto Karolle siitä että se ei jaksa välittää niistä. Siitä voikin sanoa että hän on vahva ihminen. Ehkä yksi vahvimmista ihmisistä ketä oon koskaan tuntenut.

Huonoja puolia en sitten oikein keksikään. Ollaan molemmat niin kovapäisiä ja osataan kyllä laittaa kova kovaa vastaan. Se on myös hirveän sitkeä, niin hyvässä kuin huonossa.

Tällainen on siis Karo blogin takana, ihan huippu tyyppi. ♥

torstai 06. marraskuu 2014

Ensimmäinen #HappyPlace

Olen mukana Indiedaysin ja Microsoftin hauskassa kampanjassa, jossa minä ja neljä muuta bloggaajaa jaamme nyt parina tulevana viikkona kuva-arvoituksia meidän omista happy placeista eli paikoista, joissa viihdymme, jotka ovat meille jollain tapaa tärkeitä ja/tai joihin liittyy jollain tapaa äärimmäisen positiivisia muistoja. Me kaikki neljä bloggaajaa saimme käyttöömme vastikään markkinoille ilmestyneen Lumia 735 -älypuhelimen, joka on ihan omiaan selfieitä ja Skypeä varten siinä olevan huikean 5 megapikselin etukameran ja laajakulmalinssin ansiosta. Tämä tarkoittaa käytännössä siis enemmän sisältöä kuviin ja hei – mahtuupa kuvaan nyt paremmin “muutama” kaverikin, mikäli tykkää #friendsie:itä ottaa! ;) Lisäksi mun suureksi hämmennykseksi myös pääkamera on todella laadukas f/1.9 aukkoineen, wow. Todellinen bloggaajakapula siis kyseessä!

Mä olen asunut itse Seinäjoella vasta pari vuotta, mutta ennen kuin tänne virallisesti muutin edes, tunsin kaupungin erittäin hyvin – täytyihän minun rampata täällä muutenkin monta kertaa viikossa. Ensimmäinen happy place on paikka, johon liittyy etenkin kesäisiä hyviä muistoja ja syntyjen syvien pohdintoja. Olen nauranut tuolla itseni kipeäksi ja tärviölle vannoen siitä koituvan vähintään hengenvaarallinen hapenpuute, nautiskellut kesäilloista ja musiikista, hikoillut paahtavassa kuumuudessa muumilimun kera, leikkinyt hippaa/ruohosotaa/ynnä muita aikuisille sopivia pihaleikkejä, ikävöinyt hoidossa olevia lapsia pieni morkkis seuranani, värissyt kylmyydestä talvitamineissa ja huomannut katkerana, että istutaan sitten täällä, kun lompakko jäi kotiin. Eikä saatukaan sitä ruokaa. Yksi parhaista on se, kun heitin tässä kesällä ihan ohimennen ystävälleni penkillä istuessa tällaisen keveän välikommentin, että “musta muuten btw tuntuu et saatan olla ehkä raskaana, mitä jos mä oon?!” :D Olinhan minä. Tämä paikka on kesäisin etenkin nuorten suosima ajanviettopaikka. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, tälläkin paikalla. Joka ei muuten ikävä kyllä todellakaan ole mitenkään parhaimmillaan näin kolkossa syysmaisemassa.

unnamed

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt joillain teistä onnekkaista on mahdollisuus voittaa oma Lumia 735 (jaossa 3kpl) tai MD-12 -kaiutin (jaossa yht. 12kpl)! Tehtävä on yksinkertainen: Sun täytyy arvata paikka, missä mä olen! Nämä huippupalkinnot tullaan arpomaan kaikkien oikein vastanneiden kesken. Osallistuminen ja lisätietoja kampanjasta tämän linkin kautta, kliketi klik.

Ja hei! Käykää myös tägäämässä omat Happy Place -selfiet Instagramiin hashtagein #Lumia735 ja #laajempinäkökulma, sillä siellä parhaiden otosten napsijat palkitaan myös noilla MD-12 -kaiuttimilla ja saatte lisäksi omankin pärstänne meidän kampanjasivulle näkyviin, joten hopi hopi!


maanantai 03. marraskuu 2014

Keikkailua

… Ja ei, minä en ole ollut katsomassa mitään suosikkibändeistäni, vaan tänään oltiin katsomassa noiden ipanaisten kanssa Fröbelin Palikoita! Meidän taloudessahan kyseinen kokoonpano on ollut ihan ykkönen jo vaikka kuuuinka kauan. Siitä lähtien, kun äitini ensimmäisen kerran reipas vuosi sitten raahasi kirpparilta Fröbelin Palikat VHS-kasetin. Mä en edes pysy laskuissa mukana, kuinka monesti nuo laulut ovat näiden seinien sisällä kaikuneet… Aika jännä juttu kuitenkin, nimittäin itsehän en lapsena voinut sietää Palikoita, haha! Mutta kummasti niihin lasten myötä siedättyy. ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvasaldo jäi tooodella hintsuksi sen takia, että noissa kahdessa oli kyllä ihan täysi kaitseminen koko konsertin ajan ja kaulassa roikkunut kamera oli jossain vaiheessa pakko laskea maahan, kun Benkkuakin sai hakea ties mistä uudelleen ja uudelleen, haha! Itseltäkin olisi mennyt noiden pienten riemukin ihan ohi, jos sitä olisi pitänyt tässä tilanteessa katsoa linssin läpi. Vaikka mamma ei nyt mikään fani olekaan, niin meillä oli todella hauskaa! Meiningeissä mukana olivat tietenkin mummi ja täti, onneksi! Meinaan runsaasta apuvoimasta huolimatta selkä teki silti minikuoleman ja nyt oon kärvistellyt täällä inhottavien supistusten kanssa taas vaihteeksi. Mutta oli se sen arvoista!