torstai 31. heinäkuu 2014

Seinäjoki

OLYMPUS DIGITAL CAMERATakkiSheinside (saatu) / Baltsut ja sukkikset – H&M

Joskus aiemmin sanoin olevani niin täynnä tätä kaupunkia ja näitä ihmisiä – olen muuttanut mieleni. Lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna.

Olin varma vielä viimevuoden lopulla, että muutan Seinäjoelta Helsinkiin. Katsoin jo vähän asuntojakin siihen malliin. Seinäjoki tuntui niin tukahduttavan pieneltä kaupungilta (no sitä se kyllä onkin) ja koin, että hienot ja mahdolliset mahdollisuuteni elämässä valuvat täällä hukkaan. Mä oon kokenut lapsesta asti kuuluvani enemmän kaupunkiin kuin mihinkään tuppukylään (jossa ironisesti asuin suuren osan elämästäni) ja nimenomaan mielellään vähän isompaan kaupunkiin, vaikkei Helsinkikään nyt mikään mahdottoman suuri paikka sinänsä ole. Mulla oli lapsena rauhallinen olo ja hyvä olo jo edes Seinäjoelle päästessä,  tuntui kuin olisi lukinnut ne pienet ahdasmielisyyden piirit, joihin minä en mahtunut, “kauas” taakseen. Ainoa mitä jäin kaipaamaan edelliseltä asuinpaikaltani, on lapsuudenkoti, jota ei enää ole, tai ainakaan se ei kuulu meille. Eihän sitä nyt korvaa mikään. Ja myönnän itkeneeni, kun kurvasimme viimeistä kertaa pihasta pois äitini kyydissä. En ole sittemmin enää käynyt edes entisen asuinalueen läheisyydessä. Eikä mulla sieltä itse paikkakunnalta pelkkiä huonoja muistoja ole, ei todellakaan. Ihmisillä on vain niin erilaiset tarpeet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on paljon ystäviä, kavereita, tuttuja ja puolituttuja, jotka eivät voi sietää kaupunkielämää ja sen meininkejä ja liputtavat täysin maalla asumisen nimeen. Ymmärrän sen täysin enkä lyttää sitä mielipidettä ollenkaan! He ajattelevat maaseudusta “samoin”, kuin minä kaupungista. Kyllä mua ainakin jurppii,  kun mulle yritetään sanoa jotain tyyliin “Hei iha oikeasti, etkö sä tajua, et maalla on niiiiin paljon parempaa ja rauhallisempaa,  kaupunki on iha paskaa!” Ei, en tajua. Enkä mäkään hiero omaa mielipidettäni noin irvokkaasti sun naamalles.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä tykkään siitä, että mulla on käden ulottuvilla kaikki, mitä tarvitsen. Tykkään hälinästä ja tunteesta, etten ole yksin. Tykkään siitä, että täällä pelaa myös paikallisliikenne itseasiassa aika moitteettomasti (nimimerkillä olen myös manannut kovaan ääneen, kuinka täällä on hankalampi kulkea kuin Helsingissä…). Tykkään myös kävellä kaupungin halki vaikka kolmelta yöllä tukka pystyssä tohveleissa abc:lle,  jos tulee yhtäkkisen akuutti tarve vaikkapa keksipaketille (true story). Toisaalta taas tämän mahdollistaa niin helpoksi sopivan ja näppärän kokoinen kaupunki. Seinäjoki on mulle juuri sellainen. Ja jotenkin mä vaan nään meidän perheen elävän siellä vielä pitkän tovin, nykyään. Ei tämä täydellinen paikka ole, mutta tarpeeksi. Sopivan kokoinen Karolle ja hänen perheelleen. En halua lähteä, kun kerrankin tuntuu kodilta. Ettei kappale päättyisi liian kornisti, mun on pakko pilata tunnelma ja heittää lekkeriksi ja luvata teille, että tuun sit vuoden päästä kertomaan,  kuinka kaikki on taas päin persettä Seinäjoessa, hehheh.

Karo

Minulla on myös ystävä, joka haaveilee erittäin pelkistetystä elämästä käytännössä suorastaan eristyksissä elukoiden kanssa ja en mä sitä ideaa tyrmää, olen esittänyt lähinnä mielenkiinnosta kysymyksiä, kun itse en vastaavaan kykenisi, mutta ihailen ystäväni asennetta. Ja älä hakkaa päätäsi näppikseen,  jos ja kun tunnistit itsesi ja jos ja kun kerroin koko jutun aivan päin helvettiä *insert Capital X & Capital D here*.

Hei muuten, kun oon nyt suurenevissa määrin kirjoittanut tällaisia postauksia mun aidoista ajatuksista ja tajunnanvirrasta, niin mitä tykkäätte näistä? Meinaan mä tykkään kirjoittaa näitä iha hulluna!

Ps. Kuvat on kylläkin otettu Kauhajoella. How fake am I?


torstai 31. heinäkuu 2014

Elämänhallintaa aamuauringossa

sunrise1

Mun aamu alkoi tänään klo 5.05 herätyskellon luritellessa aamusointunsa. Ai vitsit mä vihaan heräämistä, vihaan. Varsinkin neljän tunnin yöunien jälkeen. Mutta pakko mikä pakko, velvollisuudet kutsuvat ja lapset odottavat. Mietin aikaa,  jolloin heräsin esimerkiksi pienen vastasyntyneen kanssa joka yö kolmen tunnin välein, eikä väsyttänyt läheskään näin paljoa. Imetyshormonit… Puen päälle, käyn vessassa. Harjaan päällisin puolin hiukset kuosiin enemmiltä hapsutuksilta ja pyyhin ripsarin rapistuneita rippeitä alaluomilta. Juon lasillisen vettä ja painun takaisin makkariin, kello on 5.20 ja asetun vielä 25 minuutiksi makaamaan miehen kainaloon. Käyn kevyessä unessa, kunnes herätyskello muistuttaa jälleen  realiteeteista klo 5.45. Nousen vastentahtoisesti unihiekat silmissä ylös ja lähden odottamaan bussia. Bussi kaartaa asemalle 6.10 ja lähtee matkaan viisi minuuttia siitä. Ajattelen, että kokeilen nukkua suunnilleen tunnin matkan ajan, mutta en saa unta. Aamuaurinko paistaa tummista ikkunoista kevyesti kasvoille ja mut yllättää matkan ajaksi todellinen energiapiikki. Olen väsynyt, mutta samalla täynnä energiaa. Kummallinen tunne. Jos jaksan aamulla herätä todella aikaisin, mä koen jotain ihmeellisiä onnellisuuspuuskia ja ajattelen positiivista ajatuksia. Mä en keksi selitystä tolle, koska mä en todellakaan ole aamuihmisiä… :D

Onnellisuuden aiheuttaa tällä kertaa viileä ilma, aamuaurinko ja Spotifyn oma soittolistani pitkästä aikaa sekoituksella,  en olekaan kuunnellut sitä listaa aikoihin. Vastaan tulee heti kappaleita, joita kuuntelin alkuvuodesta, silloin kun oli hankalaa. Ilman musiikkia olisin hajonnut tuhanneksi pirstaleeksi ja mulla on silti hyvä ja rauhallinen olo, kun kuulen nuo biisit. Tottakai kaikki paha tulee mieleen, mutta mietin omaa tilannetta silloin ja nyt. Miten pitkälle on voitu tulla toisaalta näin lyhyessä ajassa. Onneksi en ole niin rikki enää.

sunrise3Kuvat täältä ja täältä.

Tästä rikkinäisyydestä tulee mieleen toinen asia. Olen pyytänyt monia läheisiä, etteivät kerro, jos minuun liittyen näkyy netissä keskusteluita. En itsekään niitä etsi ja välttelen sellaisia paikkoja. Moni läheinen on sanonut, että älä lue. Minulla on kuitenkin muutama luottoihminen,  joka niitä silti linkkaa ja se on toisaalta ihan hyväkin. Nimittäin en mä ainakaan osaa olla avaamatta linkkiä, jos jo siinä näkyy jokin muhun liittyvä. Ja niitä on ollut viimeaikoina PALJON. Mä yleensä luen ketjut vain pintapuolin niihin kiinnittämättä sen suurempaa huomiota. Kuitenkaan en monen bloggaajan tavoin väitä, että vain nauraisin, kohauttaisin olkaa tai en tuntisi mitään minuun liittyviä kirjoituksia kohtaan – vaikka yleisin reaktioni tosin ON nauru ja huvittuneisuus -, ei. Oon mäkin kuitenkin vaan ihminen ja kyllä todella pahat sanat satuttavat. En nyt kuitenkaan tarkoita mitään mun ulkonäköön liittyviä huomautuksia tai kommentteja. Tiedättekö, kun jollain artistilla tai bändillä on  vaikkapa uusi biisi, joku random renkutus? Mieluummin artisti varmaan tahtoisi, että biisiä joko rakastetaan tai vihataan, kunhan se aiheuttaisi jonkin fiiliksen. Pahin murskatuomio ikinä lienee se, ettei kipale liikauttanut mihinkään suuntaan, ei jää mieleen, eikä saa oikein minkäänlaista fiilistä aikaan. Tuollaiset ulkoisiin seikkoihin liittyvät kommentit ovat mulle sellaisia – mitäänsanomatonta tusinaa, ei jää mieleen, ei väräytä kulmakarvaakaan. Mutta se kaikki muu. En ole tunteeton robotti, vaikka kovan kuoren olenkin kasvattanut, eikä edes puolet niinkään hätkäytä,  siinä missä herkkähipiäisemmät aidosti pahoittavat mielensä ja jopa itkevät vastaavan asian takia.

En silti koe kaipaavani tämän onnellisuuden ja pienten onnistumiselämysten keskellä mitään elämänhallintakurssia, kiitos vain. Nyt kun kaikki on niin hyvin, kun vain voi tässä hetkessä olla. Suosittelen täydestä sydämestä vastaavanlaista kurssia silti henkilöille, joilla on kanttia arvostella muita (käytännössä itselle täysin tuntemattomia ihmisiä) noin ronskilla kädellä ja aikaa ja energiaa notkua ja kirjoitella muutenkin liikaa keskustelupalstoilla,  vaikkei oma elämä ole välttämättä niin kondiksessa. Mun elämä on tällä hetkellä pienistä haasteista huolimatta silti oikein miellyttävää ja mieluisaa, sellaista elämisen arvoista.

Näitä mä pohdin hiljaa auringon paistaessa, kun klikkasin tuon kyseisen linkin minusta uudelleen auki, eikä sitä ollut enää olemassa. Voisin joskus muuten erikseen tehdä oikein pidemmänkin postauksen aiheesta ja VASTATA NIIHIN KYSYMYKSIIN, jotka niin mietityttävät tällä hetkellä. Tuo seurakunta lienee “ansainnut” sen, vaikka noiden syy on juurikin tuollaisissa ihmisissä, miksi olen nykyään niin hirvittävän varovainen blogini kanssa. Teen sen pian, lähitulevaisuudessa. Ehkä pikemmin kuin arvaattekaan.

Jokaisella tulisi olla oikeus elämään elämää vapaasti ja haluamallansa tavalla ilman ulkopuolisten ja tuntemattomien kitinää ja arvostelua, vaikkei siltä kai voi koskaan täysin välttyä. Ymmärtäisin ehkä hitusen paremmin, jos olisin joku rikollinen/narkkari/muuten vaarallinen henkilö. Enkä nyt oikein silloinkaan. Mutta meitsi on ainakin ihan kelpo ja kunnollinen kansalainen ja äiti. Minä ainakin tanssin sydämeni kyllyydestä jos haluan, tutustun ja valitsen elämääni ne ihmiset ketkä haluan, värjään hiukseni mauttoman barbieblondeiksi jos haluan, puen päälleni mitä haluan, tatuoin ja meikkaan itseni päästä varpaisiin jos haluan, nuolen ravintolassa sormet ja veitsenikin – jos vain niin haluan. Viimeinen ei tosin nyt ole niin täysin korrektia käytöstä, mutta tajusitte pointtini.

Ihanaa ja positiivista torstaita!

Ps. Postaus on kirjoitettu kännykällä, joten joukossa voi olla joitain tappavan noloja autocorrecteja… :D


tiistai 29. heinäkuu 2014

White Smile

Mä en ole sellainen ns. “hammashymy” -tyyppi. Musta harvemmin näkyy bloginkaan puolella kuvia, missä hymyilisin niin, että hampaat näkyvät. Syynä ei ole se, että häpeäisin (enää) hampaitani. Ja ei, syy ei ole myöskään se, että ne ovat mm. syömishäiriön kaltoinkohtelemana tummentuneet/kellertyneet ja menettäneet kiillettään. Eikä syy ole myöskään se, ettei minulla ole täysin suorat hampaat. Syy on se, että mä joskus häpesin ja olin hyvin tietoinen epätäydellisistä hampaistani, lapsena ja murkkuiässä. Lapsena mulla oli todella vinot ylähampaat, joita jouduttiin oikomaan aikalailla. Oikomishoito tehosi todella hyvin, mutta olin hitusen laiska pitämään rautoja, joten sain ikuiseksi “riesaksi” edelleen lievästi vinot etuylähampaat. Se oli jotenkin teininä mulle hirveän kova paikka, kun tuntui, ettei voi hymyillä ollenkaan. Kuinka tyhmä olinkaan! En ole koskaan kuullut ala-asteen jälkeen hampaistani pahaa sanaa (kiitos vain niille pikkusieluisille ääliöille, joiden nimi tekisi mieli julkistaa koko Suomen nähtäville), eikä kukaan ole arvostellut hampaitani puolella tavullakaan. Se on vain mun omassa päässäni, uskoisin. Mulla on persoonalliset ja karomaiset hampaat, enkä niitä haluaisi edes “ulkomuodoltaan” muuttaa! Ne ovat täydelliset näin.

Tosin valkaisu mua on kiinnostanut aina! Etenkin sen jälkeen, kun tajusin, mitä mun hampaiden laiminlyönti on niille tehnyt. Mun onnekseni mua sitten kysyttiinkin mukaan Indiedaysin & Swiss Clinicin Teeth Withening -kampanjaan. Kyse on siis kotivalkaisusetistä, joka lupaa 100% tyytyväisyystakuun. En ole ikinä kokeillut mitään kotivalkaisuun liittyvää, mutta tuo tyytyväisyystakuu vähän jo huojensi omalta osaltaan mieltäni, se on niin paljon luvattu, että tuskin sitä turhaan lupailtaisiin ja tuskin paljon mikään voi siis mennä vikaan! Ja tämä piti paikkansa, jopa mun tuurilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pakkaus siis sisältää valkaisugeelin ruiskussa, kolmet hammasmuotit ja suojakotelon muottien säilyttämistä varten. Swiss Whitening lupaa siis käytännössä saman hoidon kuin hammaslääkärissä, tosin vain helposti, nopeasti ja vaivattomasti kotioloissa. Tässä vaiheessa mun kulmat kyllä vähän kohoili skeptisesti, mutta ajattelin antaa tuotteelle silti mahdollisuuden!

Koko härdelli aloitetaan kastamalla muotin/muotit (riippuen haluatko käsitellä vain ylähampaat vai sekä ylä- että alahampaat) kuumaan/kiehuvaan veteen. Ja huom. niitä todellakin vain kastetaan erittäin nopeasti, nimimerkillä omat muottini meinasivat sulaa täysin pilalle, kun pidin niitä muutaman sekunnin ajan kuumassa vedessä. Tämän jälkeen muotti asetellaan heti lämpimänä suuhun ja purraan suu kiinni ns. luonnolliseen purentaan hetkeksi. Tämän jälkeen muotti kehotetaan poistamaan ja huuhtelemaan kylmän veden alla, jotta se kovettuisi kunnolla. Tadaa, nyt sinulla on omaan purukalustoosi mukautuva muotti. Tämän jälkeen muottiin levitetään valkaisugeeliä ruiskun avulla, mieluiten painottuen kuitenkin siihen muotin etuosaan. Valkaisugeeliä ei todellakaan tarvitse laittaa paljon, muuten se tursuilee yli. Ohuelti riittää hyvin. Tämän jälkeen koko helahoito törkätään suuhun ja odotellaan 30-45 minuuttia. Tämä olisi hyvä suorittaa vähintään n. viitenä päivänä (tai useampana, mikäli niin haluaa) putkeen tulosten maksimoimiseksi. Itse testailin tuotetta juurikin tuon vajaan viikon (en muista oliko nyt viisi vai kuusi päivää) ja se sai aikaan jo suuren eron.

hampaat1

Ei mun lähtötilanne nyt oikeastaan niin katastrofaalinen ollut, tai sitten kuva antaa paljon anteeksi. Pieniä tummentumia ja hitusen kellertyneisyyttä, mutta pahempaakin on nähty.

hampaat2

Tadaa! Mun mielestä ihan mahdottoman suuri ero kotivalkaisukonstein ja vajaan viikon aikaansaannoksena. Toki kuvausolosuhteet olivat erilaiset – ylempi kuva on otettu sisällä aika hämärissä olosuhteissa ja alempi luonnonvalossa lähes pilvettömänä päivänä. Mutta noin paljon muutosta tuskin pelkkä ulkona kuvaaminen saa aikaan. ;) Olen itse äärettömän positiivisesti yllättynyt ja en voi kuin rehellisesti suositella! Edelleen hampaissani on selkeästi tummempia läiskiä ja kohtia, mutta tämä oli todella hyvin tuolta tuotteelta. Uskoisin, että paremmasta jäljestä saisikin maksaa jo itsensä aivan kipeäksi. Nyt vasta kelpaakin hymyillä (sen lisäksi, että rakkaani tulee huomenna kotiin lomille)!

Mulla on teille lukijoillekin hyviä uutisia! Swiss Whitening -setti & Swiss Eyes -silmätipat ovat nyt tarjouksessa 74e (normaalisti 188e), joten mikäli todella edullinen valkaisusetti (ja laadukas kaupanpäällinen) kiinnostaa, voit tilata tuotteen täältä! Tuotteiden toimitus on ilmainen.


maanantai 28. heinäkuu 2014

Front Cross Dipped Hem Blouse

MYYDÄÄN pikaisesti viemästä tilaa vaatekaapista (ja nurkista yleensäkin)! Mun pitäis varmaan oikeasti perustaa mun vaatteille joku kirppiksen tyylinen vaikkapa Facebookiin, kun mulla on nyt menossa jonkinlainen vaatekriisi ja tuntuu, etteivät turhat vaatteet kaapista sitten ota loppuakseen. Tai no tämä vaate ei ole turha, muttei vain valitettavasti oikein sovi mulle. Niin koon kuin ulkoistenkin seikkojen takia. Kun sain tämän paidan jo itseasiassa muutama kuukausi sitten, se meni nipinnapin päälle, muttei oikein imarrellut. Ja nykyään saan tunkea tuon paidan aikamoisella ähinällä päälle. ;) Eli ei. Harmi sinänsä, kun muuten on nätti paita. Kyse on siis tästä paidasta, eikä mulla ole itsellä siitä yhtäkään kuvaa, joten jouduin niitä lainaamaan ja kopioimaan. Katsokaa nyt, miten nätti se on, jos se istuu hyvin!

Sheinside2Kuvat täältä

Eli mulla toi pusero löytyypi käyttämättömänä koossa S. Mun mielestä aika hyvin on yleensä nuo vaatteet vastanneet kokoaan, mutta tämä oli todella pieni. Sanoisin sopivan parhaiten ihmiselle, joka on kokoa 32/xs. Jos olet tästä kiinnostunut, niin pistä sähköpostia osoitteeseen karostardust[at]indiedays.com. Nopeat syövät hitaat ja tämä lähtee tosiaan vain postareiden hinnalla matkaan.

Ps. Saako kirppisidea kannatusta?


sunnuntai 27. heinäkuu 2014

Insta lately 7

Näistä mun instapostauksista on tulossa näköjään nyt kuukausittainen tapa! Ja ehkä hyvä niin. Ennen tein joka viikko instapostauksen, mutta tää sopii mulle paremmin, ei sitten blogi täyty niistä niin paljoa.

Instagram: @karostardust

Insta

[1] Tällainen perus #selfie… Hyh, kylläpä mun vanhassa kännykässä olikin huono etukamera, ainakin verrattuna nykyiseen! [2] Löysin lenkkeillessäni liikennevalot kävelytieltä. En oikein tiedä, sainko jo mennä. [3] Mun ja miekkosen leipomukset part. 34059, olisiko ollut joku mansikkatortun tapainen tapaus kyseessä. [4] Äitin tekemää raparperipiirakkaa, kermavaahtoa ja mansikoita… Omnom! Nyt tekee hirveästi noita mieli, nyyh…

Insta1

[1] Olin Benkun kanssa tässä taannoin kaksin kaupungilla. Benkku oli niin ihanan kiltisti koko reissun aikana ja tapitti vain noin suloisesti ympärilleen ja tyttöjen perään! Edustalla myös Hesen naminami mango-päärynäsmoothie. [2] Voi, kun on henuusta. Ensimmäinen kuva ikinä missään, jossa toi sormus vilahtaa yhtään, vaikkei tuosta nyt kovin käsitystä saa. [3] Hahahaaaaa #tosivirallinen #pariskuntakuva. [4] Joku perus #ootd, nähty myös blogissa.

Insta2

[1] Sairaalaruoka on p….arasta! Siis ihan oikeasti voi nam, onko mitään ihanampaa ruokaa maailmassa? [2] Ja sairaalan jälkeen kotiin vähän lohtusyömistä. En oikein enää jäätelöistä tykkää, mutta Ben & Jerry’s cookie dough = ♥ [3] Jälleen blogissa nähty #ootd, noi housut on ihanan rennot ja mukavat. Ja joustavat. [4] Mamman pienet vesipedot polskimassa! Naaaw. ♥ Tuo oli älyttömän kuuma ja ihana päivä Kaustisella! En tiedä, oonko kokenu vielä tänäkesänä edes yhtä kuumaa päivää.

Insta3

[1] Minä “nukkumassa” naturaalina… Mä aina niin nauran tämmösille feikatuille nukkumaanmenokuville, mutta sorruin nyt sellaiseen itsekin. [2] Ja kuulokkeet ja minä ja nuttura, kui perus näkymä arkena, jos muhun törmäilee. [3] Subwayn salaatit = yksi maailman parhaimmista asioista. Ikinä. [4] Minä ja Melina viettämässä myös äärimmäisen kuumaa kesäpäivää. Muistan, kun mun naama meinasi sulaa irti.

Insta4

[1] Ei muuta lisättävää, kuva itsessään kertoo kaiken oleellisen. [2] #selfieeeeeeeeeeeasdkufheiu [3] Pikkuveljeni Tuomaksen kanssa kahvilla Coffee Housessa. Juustokakku oli ensin tosi pahaa, sitten kuitenkin hyvää. Nyt Tuomas on Unkarissa, enkä näe häntä miltei kahteen viikkoon, #sad. [4] Maailman romanttisin lätty kannettiin eteeni! Olin jo menossa nukkumaan, kunnes mulle tuotiin söpö iltapala.

Mikä oli teidän suosikkikuva?