torstai 18. syyskuu 2014

Kynnet kuosiin

Mä oon jo hetken haaveillut stilettikynsistä ja sain oikeastaan vajaa viikko sitten päähänpiston, että nehän on sitten myös pakko saada! Ja tunnetusti mä oon erittäin malttamaton ja jos mä saan jonkun spontaanin idean, kaiken pitäis tapahtua heti… No, monen vastoinkäymisen kautta mun äiti itseasiassa löysi jostain fb-ryhmästä erään luotettavan oloisen (ja hommaan koulutetun) henkilön nimen, joka tekee kynsiä kotonaan ja vieläpä erittäin edullisesti!

Mulla on ollut toki geelikynnet vain tuhat kertaa elämäni aikana, mut en oo varmaan kertaakaan vielä uskaltanut repäistä ja pyytää jotain huippunäyttäviä kynsiä… Sama linja jatkui nytkin. Halusin vain aluksi todella luonnolliset kynnet, jotta nyt aluksi tottuisin edes näihin. Ehkä ensi kerralla uskallan repäistä? ;) Varmaa nimittäin on se, että samaan paikkaan menen uusiksikin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla oli kyllä oikeasti tosi hauskat pari tuntia, Helmi oli tosi mukava tytsy ja tultiin mun mielestä kyllä heti toimeen, sai nauraa! Ei tullut sellaisia kiusallisia hiljaisuuksia tai vaivaantunutta juttua kertaakaan, huh. Mua harmittaa, ettei tullut hirveästi otettua kuvia valmiista kynsistä ja näistä ei parasta käsitystä saa, mutta enhän mä tajunnut uusia ottaa ennen kuin aloin postaa! Mä oon kyllä tosi tyytyväinen ja kuten sanoin, ehkä seuraavalla kerralla jotain räväkämpää…?

Syyskuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helmi tekee siis rakennekynsiä (geeli), ripsienpidennyksiä, parafiinihoitoja, intialaisia päähierontoja sekä ripsien ja kulmien kestovärjäyksiä erittäin edullisesti (esim. kynnet maksavat vain 40e ja huolto luonnollisesti vielä halvempi), joten jos etenkin Seinäjoki ja lähialue kiinnostui, niin tiedustelkaa ihmeessä lisää helmi.badoi[at]gmail.com tai suoraan Facebookin kautta (Helmi Badoi)!


tiistai 16. syyskuu 2014

Vauvahuulet

Jep. Just ne, no te tiedättekin jo. Menin ja sorruin ja kokeilin. Oikeastaan Baby Lips oli mulle heräteostos “tuosta noin vaan” -meiningillä. Onhan niiden olemassaolo jo keväästä asti kiusannut mua ja kaupoissa ne vakoilevat ja vaanivat mua joka kulman takana. “No kokeillaan nyt sitten tätä mielipiteet jakavaa blogihuulirasvaa”. Itse oon naureskellen lukenut tuotteesta niin ylistyksiä kuin haukkujakin ja nauranut vääränä mm. tälle skeptiselle postaukselle, koska mä oon pohtinut noita ihan täysin samoja asioita. Kyseessä on loppupeleissä kuitenkin niinkin pieni ja “mitätön” (!) asia, kuin huulirasva. Ja siitä on tehty jokin megalomaaninen maailmanluokan ilmiö. Blaah.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä taisin vielä “vähän” dissata miehelle tuotetta sitä auki repiessänikin, mutta kuten tavallista, mä saan melkein aina pyörtää puheitani ja ennakkoluulojani… Mä nimittäin ensimmäisestä sivalluksesta alkaen tykkäsin itselläni älyttömästi tuosta! Ihana tuoksu, ihana koostumus – niin pehmeää – ja sopivan vahva sävy. Ei liikaa, eikä liian vähän. Mä voin tätä ylistää ihan helposti, sillä mulla on aiemmin ollut kovassa käytössä apteekista saatava Aco sävyttävä huulirasva ja Laveran vastaava. Ei, ei ja ei. Nuo tuntuvat nyt niin kovilta, huonosti levittyviltä ja “heikkopigmenttisiltä” tähän verrattuna. Ei tää nyt kyllä ehkä ihan sitä miljoonaa lupaamansa tuntia pidä huulia mitenkään silkkisen pehmeinä, mutta no, piiiikku vikoja…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja jos toi sävy ei oo söpö, niin mikään ei oo. Mä jo suunnittelen kaikkien muidenkin sävyjen (ja niiden värittömienkin) hamstraamista kotiin. Voi voi minua.

idOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä te ootte tykänneet Baby Lipseistä? Hitti vai huti?


perjantai 12. syyskuu 2014

Insta lately 8 + jälleen uutisia

Elokuulta jäi kokonaan instailut välistä, joten tässä tulee paloja jälleen Instagramista! Sinnikkäästi näitäkin on ihme kyllä toivottu, vaikka itse oon pohtinut tässä jo tovin näiden postausten tarpeellisuutta, hmm… No mutta, jatketaan nyt näin! Nimimerkillä muistoissa aika, jolloin jaksoin vääntää näitä joka viikko, haha. ;) Eli ig on vanha tuttu @karostardust. Btw, näin jälkeenpäin lisättynä Instapostauksia on harvinaislaatuisen ärsyttävää tehdä, jos on käytössä Instasize ja pystykuvatkin lykätty neliöiksi. Tää postaus ei oo visuaalisesti silmiä hivelevä. Pakko keksiä tähän jokin ratkaisu kyllä…

Insta5

[1] Juuh elikkäs, joku perus peiliposeeraus. Ihme, että jaksoin kuvata sen Olympuksella! Mun silmät näyttää tässäkin ihan överitummilta, vaikkei mulla ole juuri tuossa kuvassa piilareita. Hmm. [2] Swiss Clinicin kampanja jossa olin mukana ja valkoinen hymy! [3] Kauhajoki-hoods, sieltä löytyy toisinaan erittäin mielenkiintoisia kuvauspaikkoja. [4] Pää oli pipi. Erittäin kovaa pipi. Sattuu edes muistella.

Insta6

[1] No nyt on meininki kyllä imelä! Tää kuva on itseasiassa ihan alkukesältä, mutta se on jotenkin niin nostalginen, koska tuona iltana taisin pissiä ne kaksi viivaa… Ahahah, mun parhaimmat kesämuistot koostuu mm. tikkuun pissimisestä. [2] Ja imelä meininki jatkuu, vaan ei liian imelä! Tää oli kyllä täydellisen makuista mustikkapiirakkaa, muistoasi kunnioittaen. [3] Ja Elvis-katti pesulla maistuvan kissanpöperön jälkeen. [4] Noh, tätä ei varmaan tarvitse enää sen kummemmin edes selitellä! Meidän helmivaavi!

Insta7

[1] Häshtääääääääääg selfieeeee. Ja pötsinen! [2] Siis, mulle käy aina noin. Mä en haluaisi elää ja syödä epäterveellisesti, mutta pikkupomo haluaa. Tottelen siis. [3] Benkku on kyllä sellainenkin hurmuri pitkine ripsineen, että ai vitsit! #watchoutgirls. [4] Ei mitään uutta, minä ja kuulokkeet.

Insta8

[1] Minä ja Tuomas eräs perjantai-ilta Prismassa viihdyttämässä itseämme. Tuossa vaiheessa “shoppailua” oli jo niin monta tuntia takana, että meinasi järki lähteä. Siispä pakesteallasta vasten notkumaan ja selfieitä. [2] BÖÖ! [3] Minä ja pienin jälleen äitini luona ottamassa vähän lepiä… Oon kyllä ilkeän näköinen, buu. [4] AMARILLON HAMPAT, AI ETTÄ! Viismiljoonaa sydäntä tähän näin!

10540437_555948091200939_1419441645_n

Tämä viimeinen kuva meinasi unohtua kollaaseista kokonaan, vaikka tämä on mun henkilökohtainen lemppari! Sain nimittäin ihan tuosta noin vaan yllärinä kukkia, ilman mitään syytä (siis esimerkkinä rippijuhlat, kun saa nii paljon kukkia, ettei pää näy sen ruusupuskan takaa)! Siis nuavvaa! Voitteko uskoa. Ei vaa meikäläiselle oo ikinä näin käynyt, kerta se ensimmäinenkin. Tulin todella iloiseksi. Sydän.

Ja sitten niitä uutisia! Vaikka niitä mä olenkin jaellut tässä syksyn mittaan ahkerasti (heh), niin Indiedaysiin liittyvä iso uutinen! Indiedays “jakautuu” siis tänä syksynä kahdeksi eri portaaliksi. Tai ehkä jakautuminen on vähän typerä ja erotteleva sana, meille avautuu kaksi uutta ja erilaista portaalia!

INDIEDAYS1

Myönnän, että ensin kuullessani uudistuksesta (jo kauan kauan sitten) ilmeeni oli tämä: ò__Ó, koska olen vähän hitaasti lämpenevää tyyppiä. Mutta nyt musta tuntuu, etten voisi enempää olla innoissani! Uudet bloggaajavalinnatkin portaaleihin ovat mitä mainioimmat ja molemmissa portaaleissa on juuri kyseiselle portaalille sopivat bloggaajat. Oma blogini jatkaa siis eloaan Indiedays Styles & Trends -puolella. Tämä tuo jälleen kerran omalta osaltaan innostusta ja positiivista, virkistävää vaihtelua ja inspiraatiota näin bloggaajallekin. Tähän koko uutiseen ja listoihin portaalien blogeista pääset klikkaamalla tästä!

Ihanaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 10. syyskuu 2014

Mustia vaatteita ja vaaleita hiuksia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKimonoSheinside (saatu) / Toppi – Sisters Point / Farkut – H&M (mama) / Kengät – Halonen

No nyt pitkästä aikaa niitä asukuvia! Syyskuun ensimmäisiin kuuluu “all black everything” -meininki, mutta ihan periaatteesta ja monesta syystä kieltäydyn nimeämästä tätä postausta niin, haha! Oon vieläkin ihan “järkyttynyt” näistä kuvista tai oikeastaan siitä, kuinka hyvin tämä asu ja etenkin musta väri imaisee mun vauvapötsin suorastaan olemattomiin. Nuo mustat äitiysfarkut ovat kyllä maailman mukavimmat! Ostin tosin yhtä kokoa liian isot (saa nostella kokoajan), mutta enköhän mä niihin “kasva” pian, heh…

Näistä kuvista tulee myös yksi asia mieleen, johon haluaisin kuulla teidän mielipiteenne! Mähän oon täysin blondi, kuten noh, kuvistakin näkee. Oon aikalailla nyt saavuttanut hiuksiini sen värin ja sävyn, mitä oonkin lähtenyt hakemaan. Ei keltaista. Hyvä niin, mutta heti on valittamista! Mua nimittäin tavallaan huvittaisi ja himottaisi tummentaa tukkaa parin asteen verran tai vaihtoehtoisesti niin, että värjään tukkaa tyvestä tummemmaksi, esim. vaaleanruskeaksi (“juurikasvu”/ombre/whatever) jättäen kuitenkin suurimman osan pituuksista täysin näin vaaleaksi tai juurikin asteen-pari tummemmiksi. Kyllä te varmaan tajuatte mitä tarkoitan ja ajan takaa!  Oon tänään selaillut vähän sen tyylisiä hiuskuvia ja ai vitsit, miten blondit kutrit saavat aivan uudenlaista eloa sillä tavoin! Tässä on oivallinen esimerkkikuva, noita hiuksia kuolaan. Blondista tuskin olen enää valmis luopumaan, mutta vaihtelu virkistää?! Lisäksi jos se ei toimisi, niin se olisi paljon helpompi saada takaisin entiselleen, kuin koko tukan sotkeminen tummemmalla… Ei kiitos. Oon ideasta ihan innoissani, mutta vielä täytyy pähkäillä sitä, että miten sitä lähtee toteuttaa… Itse en ainakaan edes yritä värkätä, se on varmaa ja tuhoontuomittu idea jo heti kättelyssä. Mitäs mieltä te olette?

Ps. TJ 7 eli tasan viikko ja meitsi vaan lievästi ottaen innoissaan. Toisaalta hirveän nopeaa mennyt tää aika, mutta toisaalta liian hitaasti, koska vaikeaa on ollut. Pian se loppuu.


maanantai 08. syyskuu 2014

Räpsyripsi

Ripset. Mun ikuinen intohimo. Ja ongelma. Mun ongelmat oikeastaan alkoivat heti sen jälkeen, kun aloin vuonna 2009 käyttämään irtoräpsyjä päivittäisessä käytössä. Löysin ne vahingossa, sain joululahjaksi yhdet tekoräpsyttimet. Ja rakastuin! En ole tuon jälkeen enää hirveän pitkiä aikajaksoja viihtynyt omissa “luonnollisissa” ripsissäni.

Mun omat ripset eivät ole edes mitenkään nysät, ohuet tai muutenkaan onnettomat. Itseasiassa mulla on tosi tiheät, paksut ja pitkät ripset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lukioaikoina vedin mun räpsyt “vähän” överiksi. Oh my god, hävettää vieläkin muistella… Irtoripset olivat samaa luokkaa kuin Tuksulla ja puolet mun pienestä päästä ja naamasta oli lähinnä yhtä ripseä. Kammottavaa. Ja pelottavaa. Tämän postauksen kuvissakin mulla on aika pitkät ripset, muttei niin överit, vaan huomattavasti siedettävämmät ja luonnollisemmat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyään mua ärsyttää liian överit feikkiripset. Mua hävetti jopa yhdessä postauksessa, kun mulla oli ihan liian pitkät ja pelottavat ripset (kun hukkasin mun luottoräpsyt) ja tuntui, että tietty kaikki huomasivat heti saman! Käytän edelleen irtoripsiä, mutta pyrin etsimään mahdollisimman luonnollista mallia olevat. Ripsienpidennykset mulla on ollut varmaan viisi kertaa, mutten ole ikinä jaksanut pidemmän päälle niitä huoltaa. Pisimmillään ne olivat mulla puolisen vuotta. Kova olisi kiusaus nytkin hommata ripsienpidennykset arkea ja pynttäytymistä helpottamaan. Etenkin kun tiedän, että vauvan syntymän jälkeen ei tuu pariin ensimmäiseen kuukauteen juurikaan panostettua siihen pakkelikerrokseen. Mutta sen murheenkryynin sijaan olen päättänyt sijoittaa laadukkaaseen ripsiseerumiin! Oon monesti kuullut niiden olevan täyttä humpuukia, mutta Maylash-merkkinen seerumi ainakin todistettavasti on toiminut loistavasti Melinalla, jolla oli yhdessä vaiheessa täysin ripsienpidennysten runtelemat omat ripset. Nykyään Melinan  omat ripset ovat niiiiin pitkät ja tiheät, että ne näyttävät itsessään ihan ripsienpidennyksiltä tms! Aivan mahtavaa, voi kun mullakin ko. tökötti toimisi sitten noin!

melinanripsetKelpais kyllä tuollaiset Melinan ihmepitkät ripset…

Onko kellään kokemusta ripsiseerumista? Mikä on teidän mielestä hyvä ja toimiva merkki/entä huono?


torstai 04. syyskuu 2014

Nälkä, nälkä, nälkä

Tämä päivä (ja pari edellistä) on mennyt lähinnä himassa ja äitini luona köllötellessä ja möllötellessä. Mua ei ole huono olo jättänyt vieläkään rauhaan, mutta jaksan uskoa, että parempaan päin ollaan menossa. Tosin tämä voi johtua jostain taudistakin, nimittäin Benkku on ollut vastikään oksennustaudissa (nam nam)… Ja pahin olo iski tänään kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta toivotaan, etten mä mokomaa tautia saa! Mä olen ollut nyt liian paljon huonossa kunnossa kevään ja kesänkin aikana, tosin kesällä syynä oli lähes 95% tapauksista alkuraskaus.

Tänään hemmoteltiin itseämme äitin ja Tuomaksen kanssa erään hyvän uutisen tiimoilta ja haimme pizzaa Kotipizzasta! Mä en oikeasti edes muista, koska mä olen käynyt viimeksi Kotipizzassa. Siitä taitaa olla vuosia?! Mutta ai jai, kyllä se on niiiin hyvää, ettäh…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulle posti toi kotiin muuten uuden satsin kuteita Sheinsidelta, joten niitä pitäisi kuvata varmaankin sitten huomenissa! En mä asukuvia ole siis unohtanut, vaikka luvattoman pitkä tauko tietyistä syistä on tullutkin. ;) Enää mulla ei ole myöskään paineita piilotella vatsaani, onneksi!

Kuka muuten osaisi sanoa, että mistä johtuu painon jatkuva putoaminen, vaikka söisi ihan kokoajan?! Mainitsin jo yhdessä aiemmassa postauksessa samasta, tosin silloin ruoka maistui huonommin. Mutta sama meno jatkuu, vaikka syöminen lisääntyy. Ja nimenomaan syön oikeaa ruokaa, en pupustele mitään hedelmiä tai vastaavaa. Lisäksi mulla on ihan oikeasti kokoajan nälkä ja jano. Vaikka söisin itseni täyteen tai jopa ähkyyn asti, viimeistään tunnin päästä on jälleen tappavan lamaannuttava nälkä ja jano. Ja mainittakoon vielä, että pahoinvointi ei ole enää nii pahaa, että täytyisi pyttyä halata, ei ole ollut enää pitkään aikaan. Ja jotta oikeasti ihmiset tajuaisi vähän mun syömisestä, niin tässä esimerkiksi tämän päivän ruokasaldoa:

- Kaalikeittoa (“aamupala”)
– Karkkia
– Yksi tortilla (“lounas”)
– Pala kääretorttua
– Suklaata
– Kotipizza (“päivällinen”)
– Lisää suklaata

Että jooh, tänään on vielä ollut tuollainen herkkupäivä, en ainakaan nääntymään pääse. Tosin tuollainen safka ei kuulu mun jokapäiväiseen ruokavalioon, harvemmin syön ollenkaan herkkuja. Nyt siis ensimmäisestä neuvolasta paino pudonnut yli kolme kiloa. Sekin varmaan omalta osaltaan lisää tätä väsymyksen tunnetta. No joo, toisaalta ehdin varmasti myöhemminkin keräämään sitä elopainoa ihan kiitettävästi, että tuskin tässä kovin huolissaan pitää olla, kun kuitenkin syön ja vauva saa varmasti kaiken tarvitsemansa!

Ps. Äiti näytti mulle ehkä maailman kauneimman hääpuvun ikinä, se oli täydellinen ja niin mun tyylinen. Sofiakin piti siitä. Mä haluan sen, mun on pakko saada se! Hahaha, haluaisin mennä sovittelee niitä muutenkin joku päivä. Ihan muuten vain. ;) Vaikken tosin varmaan mahdu mihinkään haluamaani malliin. Eikö hääpukua voisi ostaa jemmaan tai jotain…


sunnuntai 31. elokuu 2014

#kutsumua

10577165_708065705914212_7006887683296620636_n

Tämä kampanja, jo Facebookissa nähty (huonolaatuinen ja pikaisesti napsaistu) kuva ja muhun kohdistuneet yleisimmät loukkaukset. Itse kohtaan valitettavasti edelleen satuttavia sanoja lähes päivittäin. Se on näinkin helppoa – kirjoittaa vain googleen hakusanaksi oman bloginsa nimen ja avot. Huora, yhteiskunnan taakka, “se v*tun anorektikkopelle”, kouluttautumaton luuseri. Se on vain raaka ja karu fakta ja ihmiset puolustelevat ilkeitä sanojaan mua kohtaan sillä verukkeella, että “itsepä Karo on itsensä kaikkien esille asettanut”. Tästä kampanjasta on jo niin moni bloggaaja kirjoittanut, ettei mulla ole oikeastaan mitään lisättävää asiaan! Millainen on teidän kuvanne?


tiistai 26. elokuu 2014

Kolmas raskaus tähän asti

5. raskausviikko:
Saunassa tulee sunnuntaiehtoolla selkeä “minisupistus”. Tiedän heti olevani raskaana, koska noin ei voi millään muuten käydä, en ole ikinä tuntenut supistuksen kaltaisia tuntemuksia kuin noh – raskaana. Testi on neuvolassa positiivinen. Turvottaa. Varmistan asian itsekin vielä “pariin otteeseen”, vaikka koko raskaus ei todellakaan tule yllätyksenä, päinvastoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6. raskausviikko:
“Onhan se nyt pelottavaa, kun rakas vetää keskellä yötä chilikastiketta juomalla suoraan pullosta”. Miehelle ekat konkreettiset merkit (ja naurut) raskaudesta. Eli jep, himo Lidlin sweet chili -kastikkeeseen. Luojan kiitos en saanut mahanpuruja…. Kastikkeen hakeminen tosin on vaikeaa, sillä pelkkä ajatus Lidlin paistopisteen hajusta nostaa oksennuksen kurkkuun. Vanhaan tuttuun tapaan olen näillä viikoilla täysin raivohullu hormonihirviö ja mielialanvaihtelut ovat todella rajuja.

7. raskausviikko:
Jatkuva nälkä, väsymys, etominen ja huono olo. Kerron raskaudesta äidilleni ja hän sanoi arvanneensa, ottaa ihan hyvin. Järkyttävät sektioarven kivut, sairaalaan ja ultraan. Ensimmäisessä ultrassa poissuljetaan kohdunulkoinen raskaus, mutta ei nähdä sikiökaikua saati sitten sykettä, pelkkä raskauspussi. Kontrolli sairaalaan kahden viikon päästä. Jään osastolle, käyn sitä ennen äitini kanssa syömässä, mutta murehdin enkä pysty keskittymään. Pelkään ja itken yöt ja päivät, että raskaus on tuulimuna. Piiiitkät pari päivää myöhemmin ultrataan neuvolassa uudestaan – vauva (1kpl) ja syke näkyy. Hymyilen vain nuorelle naislääkärille enkä osaa sanoa mitään, olen lukossa. Kun kävelen ulos, istun odotustilaan ja purskahdan itkuun, olen niin helpottunut ja onnellinen. Iiks, meille todella tulee vauva! Av-palsta kuhisee raskausspekulaatioista, miksi ja MITEN? Mutta näin onnellisena on helppo mennä Kaustiselle minilomalle!

8. raskausviikko:
Turvottaa x 100. Tuntuu jotenkin pahalta, kun en ole uskaltanut kertoa raskaudesta kaikille läheisimmille ihmisille. Mies on tietenkin tukena, mutta muuten tuntuu tosi yksinäiseltä. Mulla ei ole miehen intin aikana ketään, jota viitsisi “vaivata” ja pyytää esimerkiksi ultraan mukaan.

9. raskausviikko:
Kontrolliultra sairaalassa naistentautien poliklinikalla. Olen yksin ja pelottaa. Lääkäri ja sairaanhoitaja katsovat ultramonitoria hiljaa, se on toistaiseksi käännetty minusta pois päin. Elämäni pisimmät hetket, vaikka neuvolassa jo syke löytyikin. Kunnes nuori sairaanhoitaja hymyilee ja lääkäri yhtyy hymyyn. Monitori käännetään minuun ja kuulen onnentoivotukset molemmilta. Sairaanhoitaja osoittaa ruutua ja sanoo: “Tuossa sykkii hienosti pieni sydän, näetkö?” Näen. Saan äitiyskortin, johon tehdään ensimmäinen merkintä. Myöhemmin samana päivänä ihmetellään, miten noin pieni voi näyttää ultrassa jo ihmiseltä!

10. raskausviikko:
Kaikki ällöttää. Paitsi tuliset currynuudelit ja pepsi max. Istun sohvalla ja lapset katsovat uutisia rauhassa. Mietin rakastamani sulatejuuston makua ja hajua ja koostumusta. Oksennus. Ensimmäinen neuvola on tällä viikolla, ultrataan ja kaikki ok. Vatsaa saa verhota teltalla, jos sen haluaa pitää piilossa. Se on pumpsahtanut todella nopeaa esiin. Edelleenkään kaikki tärkeimmät ihmiset eivät tiedä. Tuntuu tosi pahalta tavallaan, etten ole pystynyt kertomaan. Ja se olo iskee etenkin iltaisin yksinäisyyden keskellä ja itkettää. Vannon jo nyt pienelle pömppikselleni, että äiti ainakin rakastaa aina. Ihmisten mielipiteet ja sanomiset alkavat ahdistaa, luen av-palstalta arvostelua ja sättimistä, enkä saa unta. Hetken jo mietin,  kerronko ollenkaan julkisesti missään vaiheessa raskaudesta. Vauva vain sitten syntyy, kun syntyy. Se vain on bloginkin kannalta sula mahdottomuus. Joten näytän palstamammoille etäkeskaria ja otan rennosti. Mulle tavalliset raskaushormonit muuttuu rakkaushormoneiksi ja oma mies on maailman ihanin asia ja elän ihan jossain pilvilinnoissa välillä.

11. raskausviikko:
Kaikki tietävät,  keiden pitääkin. Paras reaktio tuli silti pikkuveljeltäni, on se lungi tyyppi! Haluan ihmisten kuulevan mieluummin minulta itseltäni, kuin lukevan netistä. Sen takia alan kertomaan pikkuhiljaa useammalle.

12. raskausviikko:
Ensiapuun kovan kylki- ja selkäkivun vuoksi, joka tarkoittaa sitä samaa vanhaa. Tulehdus (jälleen kerran) munuaisaltaissa ja neuvolassa ollaan järkyttävän vihaisia sairaalan toimintaan, kun mun piti monta päivää sinnitellä, ennen kuin mua kuunneltiin. Noh kuitenkin, loppu hyvin ja kaikki hyvin. Eipä mitään muuta erikoista. Ehdin jo hetken luulla väsymyksen ja etomisen helpottaneen… Väärin.

Temp

13. raskausviikko:
Np-ultra Seinäjoen äitiyspoliklinikalla. Kaikki on loistavasti. Onnen kyyneleet. Kerron raskaudesta omassa facebook-profiilissa. Väsymys ja pahoinvointi tekevät comebackin, en ala!!! Tällä viikolla tajuan, että mulla on myös kaksnaamaisia kavereita, kun ilmeisesti kaikenmaailman kuvakaappaukset profiilistani sinkoilevat pitkin nettiä.

14. raskausviikko:
Se on jo kaikkialla somessa, kaikki tietävät. Ihmiset ovat ottaneet pääosin todella hyvin, tietty aina muutamia mätäpaiseita (ei pahalla, muttei hyvälläkään) löytyy joukosta, jotka tekevät av:lle tai vaikkapa krhm, Äityleihin, aloituksia. Edelleen niin huono olo, ettei vain pysty eikä kykene edes ajattelemaan järkevästi ruokaa. Kaalikeitto menee! Olen laihtunut ensimmäisestä neuvolakäynnistä kotivaa’an mukaan kaksi kiloa, omituista! Ja siitä huolimatta masu on kasvanut ihan tuhottomasti, eikä jätä enää mitään arvailun varaan. Ja rakkaani menee tolaltaan kuultuaan tämän laihtumisuutisen. Hän ehti jo olla huolissaan, että onko siitä vauvalle mitään haittaa. Voi rakkaus. No onneksi vauva ottaa aina kaiken tarvitsemansa, mutta silti. Höh. On se ihana. ♥ Tulevalla isällä on myös muuten kuulemma pomminvarma “tieto” vauvan sukupuolesta! Itse en ole vielä oikein varma, eikä minulla ole mitään oloja, mutta kallistun myös isukin ja äitini veikkauksen puolelle pikkuhiljaa… ;)

Tällainen kooste, kun raskaudesta on nyt juttua toivottu! Ehkä jossain vaiheessa teen vielä erilaisen tai myöhemmin (puolivälin jälkeen) samalla periaatteella toimivan, tää oli ihan hauskaa! No nyt on raskautta hetkeksi käsitelty, niin on mukava palata normipostausten pariin. Hyvää yötä! ♥


maanantai 25. elokuu 2014

PrimaCat-arvonnan voittaja ja pari sanasta

Ensiksi tahdon kiittää kaikkia Primacatin arvontaan osallistuneita, ai vitsit että mä oon saanut nauraa joillekin vastauksille, niin ihania ja nokkelia! Olisin kyllä todella pulassa, jos mun pitäisi noiden perusteella valita voittaja, joten onneksi arvontakone saa sen ikävän homman suorittaa mun puolesta…  Tällainen kommentti nyt kuitenkin selviytyi voittajaksi:

Miau ! Täälä mulla kissanpäivät menee tällä hetkellä pentuja, mun ikiomia vauvoja hoidellessa, ne on vielä ihan pieniä nappisilmäisiä karvapalleroita jotka on just avannu silmänsä. Ne on vielä tosi riippuvaisia musta ku mun pitää niitä imettää ja pestä kun eivät vielä itse osaa. :) Tollanen mahtava herkku paketti maistuis mulle just nyt enemmän kun hyvin ja varmasti mun kahdelle poitsu vauvallekkin kun ne vähän vielä kasvavat ! Ois aivan ihanaa hemmotella itseensäkkin nyt kun musta on tullut äiti :) olis suuri apu mulle ettei tarvis metsästää hiiriä tän kiireise arjen keskellä ja varmasti myös kiva ylläri meidän omistajille. Ois kiva niitäki yllättää tolla paketilla kun niin hyvin meistä potäky huolta ja antanu katon pään päälle :) Maukuvin terveisin Kiti äippä ja pennut

Onnea siis nimimerkille sarah, suhun ollaan varmasti piakkoin yhteydessä sähköpostitse! Teidän kissamamille lähtee siis tämä herkkupaketti:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muuten sitten haluaisin kertoa pikaisesti fiiliksiä viikonlopulta etenkin tuon edellisen postauksen jälkeen! Mä otin tarkoituksella vähän etäisyyttä viikonlopun ajan blogiin, koska olihan tuo nyt iso uutinen pamautettavaksi ja se arvatenkin aiheutti ihan huikean kävijävirran ja kaikenlaista keskustelua vähän ympäri internettiä, kuten arvata saattoi. Mä oon itse nyt mieheni kanssa sairastellut koko viikonlopun, joten ei oo muutenkaan ollut hirveästi aikaa (saati sitten halua tai mielenkiintoa) seurata noita keskusteluita, ehkä parempi todellakin niin… Eikä niitä tarvi siis näin ollen mulle linkittääkään, mä oon oikeasti vain onnellisempi, jos en kaikkea tiedäkään. Mun mielestä pääasia on se, että me ollaan onnellisia meidän vauvasta ja läheiset on messissä. Mutta blogiin mulle on tullut oikeastaan 99% vain ihania kommentteja, joita oon osaa saanut lukea ihan liikuttuneena! Kiitos niistä. ♥

Mä niin nautin tästä, että nyt blogiin palaa “normaalit asukuvat” ja postausrytmi, ilman että tarvisi miettiä, miten peitellä kasvavaa vatsaa ja keksiä sanavalintoja, jotka eivät aivan kaikkea paljasta! Eli tämä blogi jatkaa todellakin erittäin energisenä ja positiivisena syksyyn ja niinpä julistan siis blogihiljaisuuden päättyneeksi!

Ps. Vaikken mitään perheblogia pidäkään, niin paljon on toivottu postausta tästä raskaudesta ja vähän mietteitä ja fiiliksiä. Saako sellainen postausidea kannatusta? Voisin nimittäin sellaisen väsätä!


perjantai 22. elokuu 2014

28022015

Downloads

♥ Onnellisuus.

Tosi moni tiesikin jo (esimerkiksi mun omat fb-kaverit), mutta tehdään siitä nyt “blogivirallista”. Tämä selittäköön myös omalta osaltaan tätä hiljaista aikakautta ja mun uupumusta, mulla kuuluu alkuraskauteen tosi voimakkaana oireena jatkuva väsymys. Toivottavasti olo paranee nyt, kun ollaan siirrytty siihen “hehkeään keskiraskauteen”.
Karostardust ei kuitenkaan muutu enää odotusblogiksi, vaan jatkaa samoilla linjauksilla. Raskautta ja odotusaikaa voi kuitenkin seurata tarkemmin Facebookista ja Instagramista (kuten myös isompien lasten touhuja), ne lupaan päivittää jatkossakin sinne!

Ps. Tietylle internetin kiehtovan maailman ihmisporukalle haluan lähettää terveiseni – koittakaa nyt vain kestää tämä uutinen. ;)