keskiviikko 27. toukokuu 2015

AUTS

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERATakki – Sheinside / Aurinkolasit ja farkut – H&M / Vyö – Tommy Hilfiger / Ballerinat – Citymarket

Siis nyt kyllä täytyy sanoa, että mun olo tuntuu tällä hetkellä oikein extravaivaiselta, ennenaikaisesti mummoutuneelta ja stressaantuneelta. Jos et halua kuulla äärimmäistä valitusta ja pikkutarkkaa oirekerrontaa, suosittelen vaihtamaan blogia. :D Oon ollut aamusta asti menossa ja valitettavasti tämä on niitä päiviä, kun heti siitä asti kun silmät saa auki kaikki on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen. Ensin mulla oli kymmenen aikana eräs meno ja toi kellonaika itsessään on haasteellinen, koska nää lapsoset on niin unikekoja, ettei heistä kukaan ole vielä välttämättä tuohon aikaan edes hereillä. Danielkin piti suoraan unesta ”heittää” autoon, joten kellään ei ole ollut mikään paras mieliala.

Kun olin käymässä äitini luona ja lähdössä Jennan luokse, jalkaani iski yhtäkkiä ihan suunnaton kipukohtaus, siis ihan mieletön. Jalkapöydässä tuntui olevan jonkinlainen kova patti, joka oli kaikessa ällöttävyydessään erittäin pingottunut verisuoni. Tämän lisäksi pohkeessa alkoi tuntua erittäin voimakasta kipua niin levossa kuin kävellessäkin. No kerroin tästä äidilleni ja aloimme molemmat pelätä, että nyt mun jalassa on veritulppa… Mullahan on ollut siis vuonna 2013 keuhkoembolia (eli keuhkoveritulppa), joten tottakai tuollainen pistää miettimään, koska se uusiutumisriski on olemassa. Se on näin nuorelle ihmiselle aika harvinaista, muttei näemmä mahdotonta. Kävin kaikessa rauhassa Jennan luona (kun olin erinäisten vaikeuksien kautta ensin meinannut myöhästyä bussista ja sitten maagisesti kieli vyön alla kuitenkin ehtinyt), odotin Jesseä töistä ja lähdimme lääkäriin Daniel mukanamme. Sofia ja Benjamin ovat äitini luona. Ja joo, tässä välissä sitten kaksi ystäväänikin ehtivät ottaa niin lujaa keskenään yhteen, että harmitti vielä oikein triplasti ja tuntui, että tukka putoaa kaiken stressin takia.

Kuten arvata saattaa, myös päivystyksessä sai istua kauan. Mun piti ottaa asukuvia, joten olin hermostunut, koska kello oli jo tuossa vaiheessa yli kahdeksan ja ajattelin että taas ehtii pimentyä, ennen kuin saa mitään aikaiseksi. Päivällä menin äitini luo tosiaan siinä toivossa, että pikkuveljeni ottaa kuvia, mutta tadaa – väärä objektiivi mukana. Okei, no tuo on lähinnä tuollainen #firstworldproblems -tyylinen keissi, mutta silti… Sekin ärsytti tänään kaiken muun ohella suuresti.

Melkein parin tunnin odottelun jälkeen ajattelin että antaa vaan olla, ehtii sitä huomennakin. Daniel ja iskä olivat painuneet kaupassa käymään, koska Danielkaan ei oikein pitänyt odottelusta. Sitten juuri kun olin kävelemässä pois, mut kutsuttiin sisään. Perus. Erittäin kovakouraisen ja väkivaltaisen tutkimuksen jälkeen (tai siltä se tuntui aran jalan kanssa, haha) saan todellakin epäilyn veritulpasta lähetteen jalan ultraan, jonne voisin mennä vaikka heti. Vaan enpä mennytkään heti enkä ole mennyt vieläkään, koska Daniel päättää saada niin järjettömän hepulin, että oksat pois. Kotiin vaan ja sillä tiellä ollaan edelleen, ehkä pian saan mennä nukkumaan ja ehkä huomiseen asti vielä selviän jotenkin tämän jalan ja epätietoisuuden kanssa, toivotaan nyt ettei käy hullusti tässä odotellessa ja ettei siinä jalassa todella mitään ihmeellistä ole *fingers crossed*.

Huh. Erittäin, erittäin paska päivä. Ei todellakaan mitään yksisarvisia, pilvenhattaroita ja vaaleanpunaisia sydänlaseja siis tänään. Kun silmäilin itse tätä tekstiä läpi, niin tuntuu että valitan hirveän pienistä asioista, mutta kyllä ihan oikeasti sitä ei hirveän väsymyksen kourissa olisi tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. :D Toivottavasti teillä on ollut edes hitusen parempi päivä!

Kiitos ja anteeksi. Aamulla lääkäriin.


maanantai 25. toukokuu 2015

KALANRUOTOLETTI

Mua on nähty nyt tässä kevään mittaan hyvin usein kyseisessä kampauksessa ja multa on monesti kysytty, että miten tuo kyseinen letti oikein tehdään. Kyseessähän on oikeasti ihan äärimmäisen helppotekoinen letti, joskin tekeminen on normaaliin lettiin nähden hitaampaa. Olin tosi yllättynyt kun tajusin tuon letin ”jujun”, mähän oon itse luullut, että se on jotenkin hirveän monimutkainen ja vaikea. Kun keskustelin tästä letistä yksi päivä Janeten kanssa niin selvisi, että ilmeisesti tekotapoja on  useampikin, koska me tehdään se täysin eri tavoin, vaikka lopputulos on täysin sama… :D Mutta mä jaan nyt mun ohjeen, tää on mun mielestä erittäin simppeli. Oon äärimmäisen huono selittämään ja demonstroimaan yhtään mitään, joten jos et kovasta yrityksestä huolimatta tajunnut ideaa, niin tässä on esimerkiksi hyvä tutorial-video. Ja tässäkin lajissa muuten oikeasti kehittyy näemmä, kun katson noita mun ekoja kyhäyksiä kuvista, niin eihän ne oo läheskään niin onnistuneita kuin nykyiset!

Toukokuu20153

1. Jaa hiukset kahteen osioon.
2. Ota toisen osion ulkoreunasta ohut suortuva ja siirrä  se keskelle/toisen osion sisäreunaan.
3. Tee sama toisella puolen. Muista aina kiristää kunnolla! Lettiä voi ns. hajottaa ja vetää huolettomamman näköiseksi, kun se on valmis.
4. Kalanruotoletti alkaa muodostua!

Toukokuu20154

Eihän ollutkaan niin vaikeaa? Toivottavasti ohje oli tarpeeksi selkeä! Kalanruotoletti on erittäin nätti ja tyylikäs vaikkapa huolettomaksi kesäkampaukseksi. Mä oon ainakin täysin koukussa, kivaa vaihtelua perinteiselle palmikolle!


sunnuntai 24. toukokuu 2015

TRADENOMIT

Eilen juhlittiin serkkuni Melinan ja hänen poikaystävänsä valmistumista tradenomeiksi Alahärmässä. Oli vähän kiikun kaakun että päästäänkö me lähtemään juhliin ollenkaan, mutta onneksi sitten lopulta päästiin, oli nimittäin oikein mukavat ja onnistuneet juhlat, unohtamatta tietty tarjoilua. ;) Mulla oli päällä Vilasta kauan sitten ostettu mekko, joka on tätä ennen ollut mulla päällä vain yhden ainoan kerran… Pelkäsin aluksi että se on liian synkkä, mutta ihan kiva siitä tuli korujen avulla! Ton keinonahkatakin oon ostanut H&M:stä vuonna saapas ja etenkin kevään tullen se on kyllä aikalailla se mun luottotakki, ah niin ihana. En vaan raaski luopua siitä millään, se on niin muotoutunutkin muhun jo hyvin, hah!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko lukijoiden joukossa keitään nyt valmistuvia? 


perjantai 22. toukokuu 2015

PROJEKTI NIMELTÄ LEIKKIMÖKKI 2

Mun piti tulla jo eilen postaamaan parikin postausta, mutta mulla oli ongelmia nettiyhteyden kanssa, niin sepä sitten jäi. Noh, tänään on uusi päivä, uusi yritys! Aivan ensimmäiseksi haluan höpötellä jälleen leikkimökistä, mä oon siitä varmaan vielä enemmän innoissani, kuin lapset! Oltiin eilen äitini luona jonkin aikaa ”evakossa” ja taas tuli mökkiin lisää kaikkea kivaa ja uutta. Onpa muuten outoa olla näin aikaisin koneen äärellä, yleensä mun blogiaika painottuu aikalailla myöhään illalle…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Verhot ovat päässeet ikkunoihin, naulakko on löytänyt paikkansa siinä missä tervetuloa-kylttikin… Miksei oman asunnon sisustaminen oo tuntunut näin jännittävältä?!


tiistai 19. toukokuu 2015

PROJEKTI NIMELTÄ LEIKKIMÖKKI

Äitini sai jo tovi sitten päähänpiston ja päätti ostaa omalle takapihalleen lapsia varten ”käytetyn” leikkimökin. Ajattelin sen olevan oikein kiva idea, mutta kun kyseessä on vanha leikkimökki, niin toki se jo sitten kertoo omalta osaltaan siitä, että mökissä saattaa olla pikkasen rempattavaa ja laitettavaa.

No, mökki saatiin kuulemma tuskien taipaleen kautta pihaan ja siinä se sitten jonkin aikaa tönötti käyttämättömänä, koska emme olleet sille mitään tehneet. Parisen viikkoa sitten äitini kanssa päätettiin, että nyt riittää ja mökki on jo aika maalata sisältä. Autoin äitiäni mökin maalaamisessa, mutta kiitos Danielin, äitini sai kunnian silti tehdä suurimman osan työstä, haha!

Toukokuu20152

Kuten ylläolevista ennen-kuvista näkyy, leikkimökki oli sisältä aika huonon näköinen ja ”tylsä”, takaseinää oli jo osittain entinen omistaja maalannut valkoisella ja jättänyt kesken ja muuta mukavaa. En edes osannut kuvitella, miten paljon pelkkä valkoinen maali muuttaisi kokonaisilmettä! Jälkeen-kuvat olen muuten ottanut kännykällä kun unohdin kamerani kotiin, mutta ei anneta sen haitata.

idWP_20150518_11_22_54_Pro

WP_20150518_11_23_10_Pro WP_20150518_11_23_26_ProWP_20150518_11_24_03_Pro

Leikkimökki on edelleen keskeneräinen, mutta näyttää jo aivan huikean hyvältä, vai mitä! Pieniä koriste-esineitä äitini on haalinut mm. kirpputoreilta, mahtavia löytöjä.

Daniel ei nyt vielä leikkimökkien päälle ymmärrä, mutta Sofia ja Benjamin ovat olleet todella innoissaan mökistä ja täytyy myöntää, että niin minäkin! Oon niin kiitollinen äidilleni, kun hän sai idean leikkimökistä, lapsilla tulee olemaan varmasti todella hauskoja leikkihetkiä sen parissa! ♥

To be continued…

Ps. Onko teillä omassa/mummolan pihassa leikkimökkiä lapsille? Jos on, niin millaisia?


maanantai 18. toukokuu 2015

PERFECT WEEKEND

Anteeksi tämä pienimuotoinen blogihiljaisuus juuri kun olin päässyt vauhtiin! Mutta nyt kyllä halusin keskittyä täysillä viikonloppuun, kun tuli pitkästä aikaa sellainen mahdollisuus, että vietetään viikonloppua vain täysin kolmisin Jessen ja vauvan kanssa. Ja ai vitsi miten terää tämä viikonloppu teki kyllä meille kaikille! ♥ Oli oikein ihanaa, harmittaa kyllä palata jo nyt takaisin arkeen, vaikka kova ikävä onkin ollut myös Sofiaa ja Benjaminia. Lähinnä siis siksi, että tuo isukki tekee niin harmillisen pitkää työpäivää joka päivä. Käytiin lauantaina Vaasassa (Jessellä oli jatkoaika rintakehän tatuointiin) ja tänään sitten käväistiin Keskisellä. Muuten ollaan vain aikalailla syöty ja oltu, perus… :D Oon kuitenkin tän päivän reissusta niin poikki, että saatte tyytyä nyt lähinnä kuviin, joita tuli kerrankin jonkun verran otettua! Yleensä mulla on nyt pahana tapana unohtaa kamera täysin, jos on oikein mukavaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toivottavasti teillä oli kiva viikonloppu ja ihanaa alkavaa viikkoa! ♥ Yritän nyt alkaa vastailee kaikkiin rästikommentteihin, kiitos ihan miljoonasti ihanista ja kannustavista sanoista esimerkiksi mun silmäpostaukseen!


keskiviikko 13. toukokuu 2015

NEVER LET YOUR FRIENDS GO

Joskus on vaikeaa aloittaa postausta. Ei sen takia ettenkö tietäisi mitä sanoa, vaan sen takia, että sanottavaa on niin paljon, etten saa järjesteltyä päänsisäistä sekamelskaa järkeviksi lauseiksi.

Sain inspiraationi tähän postaukseen tänään täysin yllättäen ja kauan mietin, viitsinkö edes alkaa. Sofia ja Benjamin ovat nyt pari päivää toisaalla ja mies tekee töissä pitkää päivää, joten vietän aikaa kaksin kuopuksen kanssa. Daniel päätti tänään päivällä oikein repäistä ja nukkua jopa neljän tunnin päikkärit, joten siinä välissä ei ollut muuta kuin aikaa. Olisi pitänyt ehkä siivota. Pestä pyykit, tiskata, järjestellä, puunata. Tylsien kotiaskareiden sijaan ajattelin itsekin rentoutua sen aikaa, mitä ehdin. Kotona oli todella hiljaista ja toimetonta, yksikään lelu ei soinut missään ja isompien tepastelua ei kuulunut.

Kun olin nyt itse viettänyt hyvän tovin ns. blogitaukoa ja jättänyt blogin taka-alalle ja elänyt oikeaa elämää, ei mulla ollut oikein intoa lukea ja seurata muitakaan blogeja. Sain ajatuksen avata bloglovinin ja nauttia olostani uusimpien postausten ja Batteryn (haha) kera. Mulla on tapana valikoida bloglovinista kännykkäsovelluksen valikosta ensin ns. tuttujen ja kavereiden/ystävien blogit luettaviksi (bloglovinin kännykkäsovellus on muuten maailman ihanin, kätevin ja paras). Todella monella ystävälläni ja kaverillani on blogi ja olen aina ennen päivittänyt etusivua joka päivä siinä toivossa, että he olisivat postanneet jotain. Oho, kaverini ovat päivittäneet blogiaan ahkerasti ja paljon blogitaukoni aikana, tosi paljon postauksia, ihanaa! Luen postauksia toisensa perään. Myötäelän, naurahtelen ääneen ja koen myös hämmennyksen hetkiä – milloin tällaista on tapahtunut? Miksen minä tiedä mitään? Keitä nämä ihmiset oikeastaan ovat ja koska olen viimeksi edes puhunut heille? Luen postaukset loppuun ja suru painaa rintakehää niin, etten saa kunnolla henkeä. En yleensä ole itkevää sorttia enkä itke ellei siihen ole kunnolla aihetta, mutta nyt tunnen miten kyyneleet valuvat poskillani ja puristan silmiäni lujaa yhteen, jotta näkisin muutakin, kuin sumeutta. Painun pihalle haukkaamaan happea, mutta seinä tulee vastaan sielläkin ja itku jatkuu. Ulkona sataa.
Blogikierroksen jälkeen siirryin katsomaan vanhoja kuvia minusta ja myös niistä ”entisistä ystävistä”, joista en ole kuullut mitään kautta mitään aikoihin, koska he eivät edes bloggaa. Se oli vähän itsensä rääkkäämistä ja ”ilmat pihalle” -isku. Joihinkin näistä ystävistä törmään aina silloin tällöin ja me tervehditään toisiamme ja vaihdetaan pikaiset kuulumiset, muttei oikeastaan sitten sen kummempaa. Menee puoli vuotta tai ehkä jopa kauemmin ja törmäämme taas ja sama toistuu. Uudelleen ja uudelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun piti tänään postata aivan muista aiheista, mutten saanut kuviakaan. Se ei ole järkevää siinä vaiheessa, kun itkemisen ansiosta nenä on kaksinkertainen ja silmät muurautuneet umpeen.

Vaikka ystävyys on kahden kauppa, en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Mikä teki minusta muka niin kiireisen, etten voinut kysyä edes pari kertaa viikossa yksinkertaista kysymystä – mitä kuuluu?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En edes yritä keksiä tekosyitä, vaikka vuosi sitten erittäin vaikea elämäntilanne, uusi ja vaikea raskaus ja arki kolmen lapsen äitinä ovat varmasti ottaneet omansa. Se ei silti riitä syyksi, ei vain riitä. Osa näistä ystävistä asuukin vähän kauempana, mutta eipä se ennenkään mua estänyt, eikä sen pitäisi enää nykypäivänä vaikuttaa, kun toinen on käytännössä aina napinpainalluksen päässä? Minua ei ikinä lakannut kiinnostamasta enkä usko, että (entisiä?) ystäviänikään. Olen itse vain ja ainoastaan a i n a ollut sellaista sorttia, etten itse oikein osaa avata tai aloittaa keskustelua. Mulla on sellainen tunne, että mä joko häiritsen juuri silloin heitä tai heillä olisi parempaakin tekemistä. Tai sitten jostain syystä mulle ei jaksaisi kukaan puhua. Olen monta kertaa ollut aikeissa sanoa jotain, mutta päätynyt pyyhkimään tekstini ja tekemään jotain muuta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se on niin  hämmentävää ja surullista – ystävästä, josta tiesit ennen melkeinpä kaiken, tulee yhtäkkiä aivan varkain täysin ventovieras ihminen. Myös aikuisuus on välillä perseestä, se muuttaa niin paljon ystävyyssuhteita,  kun useille muodostuu omat perheet ja omat kiireet. Mutta minä olen vasta 22-vuotias, miksi minun pitäisi edes ajatella vielä näin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei saa käsittää väärin, mulla nimittäin on tällä hetkellä elämässäni ihania ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyttä päivittäin ja lähempänä asuvia pyrin näkemäänkin säännöllisesti. Tietyt ystävyyssuhteet ovat kestäneet jo vuosikausia ja osa läpi elämän ja aion pitää niistä lujasti kiinni. Lupaan, etten enää laiminlyö ystäviäni, enkä päästä heitä ainakaan enää yhtään tämän enempää karkuun, olen menettänyt jo liikaa. Rakkaista ihmisistä irtipäästäminen on kamalaa, mutta välillä sekin täytyy vain hyväksyä. Me olemme kaikki muuttuneet, emmekä ole enää samoja, kuin ennen. Kaiken tuon hyväksyminen ja sitten lopulta sen ymmärtäminen lienee myös osa henkisen kasvun prosessia. Kai ne ovat jonkinlaisia kasvukipuja myös, jotkut asiat opitaan kantapään kautta.

Olen tänään surrut paljon näitä ystävyysasioita, mutta välillä saa surra. Ja vaikka sanoinkin etten ole itkevää tyyppiä ja padon mielummin kaiken sisälleni, niin itkeminen on välillä ihan hyvästä ja välillä pitää itkeä niin paljon kun kyyneliä vain piisaa. Se helpottaa ja auttaa näkemään asioita selvemmin.


tiistai 12. toukokuu 2015

OSAAN IHAN ITSE

Otsikko on saanut inspiraationsa tyttäreni useiten käyttämistä lauseista sekä osittain meillä kovana hittinä olevasta Pikku Prinsessa -sarjasta.

Kirjoitin tänne blogiin yksi päivä mun prinsessakynsistä. Sen jälkeen tuli mietittyä itsekin asiaa enemmän ja vaikka olenkin niin mukavuudenhaluinen, että otan mielummin omat kynteni jonkun muun käsittelyssä, niin mähän osaan ihan itsekin tehdä rakennekynsiä. Tilasin noin kolme vuotta sitten jostain päin Kiinalaa oman geelikynsisetin uuneineen päivineen. Noh, eihän se laatu ollut mitään päätä huimaavaa, mutta kyllä niillä innostuksissaan alkuun pääsi. Harjoittelin silloin geelikynsien tekoa ahkerasti ja tein kynsiä perheelleni, parille kaverille ja muutamat itsellenikin. Into kuitenkin laantui aika nopeaa, sillä olin autuaan tietämättömänä tilannut tehottomimman mahdollisimman uv-uunin ja sen kanssa temppuilun kyllä huomasi ja se alkoi kiristää ajanmittaan hermoja pahemman kerran.

Tässä reipas viikko sitten into kynsientekoon räjähti taas aivan uudelle tasolle ja kaivoin vaatehuoneen kätköistä mun kaikki tarvikkeet. Se vaaleanpunainen paholainen (joka myös kynsiuunina tunnetaan) aiheutti mulle kuitenkin niin suuria kylmänväreitä, että oli aika marssia ostoksille ja ostaa vain noin miljoona kertaa tehokkaampi ja kaikin puolin parempi uuni. Ja uudet tarvikkeet koska myönnettäköön, olen kuullut (ja havainnut) aika hurjia juttuja noissa Aasiasta tulevissa tuotteissa. Loppusumma ”tuollaisesta turhuudesta” kirpaisi vähän, mutta on ollut kyllä kaiken investoinnin arvoista! Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Jatkossa aion kyllä ostaa tarvikkeeni netistä eräältä hyväksihavaitulta sivulta, mutta pakko mun oli saada edes jotkut geelit sun muut tähän hätään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen nyt kokeillut tehdä näitä geelikynsiä uhrinani kaksi erityisen tarkkaan valikoitua henkilöä – äitini ja siskoni Tiina. Tiinalle tein muutamiin kynsiin ”jatkeet” muottien avulla ja äitille oon tehnyt pelkkiä geelilakkauksia. Oudoltahan se tuntui taas pitkän tauon jälkeen mutta hei, harjoittelemalla oppii parhaiten! Janette on pian tulossa tänne kylään, pitäisikö mun tehdä Janetesta hänen  aavistamattaan uhri numero kolme? ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Äitin kynsiin geelilakkauskokeilu vaiheessa

Nyt kysynkin teiltä, että…
1. Onko teillä suositella jotain muutakin hyvää nettisivua, josta saisi monipuolisesti kynsitarvikkeita?
2. Onko teillä jotain käytännön vinkkejä aiheeseen liittyen? Sellaisella tee näin/älä missään nimessä tee näin -periaatteella?


sunnuntai 10. toukokuu 2015

ÄITIENPÄIVÄ

Hyvää äitienpäivää vielä näin myöhään kaikille ihanille äideille, joita maa päällään kantaa! ♥ Erityisen ihanaa ja parasta äitienpäivää omalle äidilleni. Tuntuu hassulta, että itsekin vietin tänään äitienpäivää jo neljättä kertaa. Mietin sitä vielä jonkin aikaa sitten hiljaa itsekseni, kun hyssyttelin ja rauhoittelin naama punaisena täyttä häkää kiljuvaa ja itkevää vauvaa. Daniel rauhottui pitkän taistelun päätteeksi, katsoi minua silmiin ja hymyili leveästi. Sen jälkeen silmät lupsuivat kiinni. Hyvää yötä pieni rakas ja hyvää yötä isommat rakkaat, jotka ovat olleet jo höyhensaarilla tovin. En vaihtaisi äitiyttä mihinkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


lauantai 09. toukokuu 2015

MITÄ NÄKYY?

Vai näkyykö mitään?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä postausta toivottiin ensismmäisenä kirjoitettavaksi, eli asiaa mun silmästä. Ehdin jo pikaisesti muutamia ”järkyttää” kertomalla siitä, että mun vasen silmä ei voi kovin hyvin ja pahin skenaario tässä on nyt se, että vasen silmä sokeutuisi kokonaan. Aloitetaan kuitenkin tarinan alusta.

Syksy 2014. Vielä tukevasti raskaana ja olen kaupungilla. Yhtäkkiä saan tappavan päänsärkykohtauksen, joka ilmestyy kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se on kuin puukon isku, tuntuu että taju lähtee. Tunnistan kivun – tämähän on sen mun vanhan kallonmurtuman kohdalla ja tuntuukin miltei samalta. Murtumanhan sain jo vuonna 2012 erään ikävän tapaturman seurauksena, jonka jotkut vanhimmista lukijoista saattavat muistaa. Yhtäkkiä vasemmasta silmästä lähtee näkö, näkökentässä tanssii ensin kaikki kahtena ja sitten näkö katoaa kokonaan. Järkytyn syvästi – tältäkö tuntuisi olla sokea?! Kun suljen oikean silmän, en näe yhtään mitään. Pelkkää harmaata ja ehkä jos oikein yrittää pinnistellä, jotain ääriviivoja ja liikettä jossain tavallaan kaukana. Päänsärky laantuu miltei heti, mutta silmä lagaa parisen tuntia. Ajattelen meneväni lääkäriin, mutta lykkään asiaa, koska olen menossa toiselle paikkakunnalle juuri. Ja silmähän voi ihan hyvin sillä hetkellä.

Pari päivää myöhemmin silmä tilttailee jälleen. Soitan päivystykseenja minun käsketään tulla heti paikalle. Lääkäri tutkii huolestuneen oloisena silmää, minulla on juuri ”sokaistuminen” päällä ja sen aikana vasen silmä ei juuri reagoinut valolle (sille pienelle ärsyttävälle lyysäyslampulle, jolla lääkäri kurkkaa silmää). Tilanne on ohi jälleen parin tunnin sisällä ja sen jälkeen reaktiot ovat normaalit. Lääkärin luota silmäpolille, missä ei havaita mitään erikoista. Sen jälkeen takaisin minut ensin tutkineelle lääkärille. Vastaanotolla on hiljaista, mutta lääkärin sanat rikkovat hiljaisuuden – kyse voi olla kasvaimesta aivoissa. Saan päivystysajan magneettikuvaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen magneettikuva on ihan  ok, ei havaittavissa kasvainta/kasvaimia, ei mitään. Ihan valtava helpotus. Joskin siinä olisi ollut edes jonkinlainen selitys silmälleni… Ensimmäisen magneettikuvan jälkeen jouduin vielä raskauden lopulla hyppäämään miltei viikottain magneetissa, aina kokeiltiin erilaista ja toinen toistaan tarkempaa kuvantamismenetelmää. Eikä mitään. Kunnes mulle sanottiin, että raskauden jälkeen on kokeiltava keinoja, millä näkee varmuudella silmän taakse. Vielä tänä päivänäkään en tiedä mitä se ikinä tarkoittaakaan, enkä ehkä halua edes tietää…

Olen nyt yli puoli vuotta käynyt erittäin säännöllisesti silmäpolilla tutkimuksissa. Surullinen tosiasia on se, että vasemmasta silmästä on kadonnut ulkonurkasta sisänurkkaan päin aika iso pala näkökenttää, eli en näe vasemmalla ns. sivusilmällä yhtään mitään. Alue laajeni aluksi tutkimus tutkimukselta ja varauduin jo henkisesti siihen, että vasen silmä sokeutuu kokonaan, mutta nyt tilanne on pysynyt muutaman kuukauden tismalleen samana. Ei muutosta parempaan, mutta luojan kiitos ei myöskään huonompaan.

Myös neurologi on ottanut kantaa tähän silmäasiaan tutkimalla magneettikuvat ja vuoden 2012 kuvat kallonmurtumasta. Neurologin mielipide on se, että myös tämä silmän ”sokeutuminen” johtuu kallonmurtumasta. Murtumalinjan kulku täsmää tähän silmälöydökseen. Mulle sanottiinkin tuolloin 2012 syksyllä, että tuosta tapaturmasta voi olla elinikäistä harmia vielä pitkälläkin tähtäimellä ja jotkut uudet oireet/vaivat voivat ilmaantua vasta vuosia myöhemmin. Niinpä, niinpä taas mun kohdalla…

Mua harmittaa mun silmän puolesta, mutten jaksa elää katkeroituen. Toivon vaan nyt silmäni parasta, ettei tilanne nyt ainakaan huonone enää tai jopa paranisi ajanmittaan. Nyt kun kolmannen kerran putkeen viikko sitten todettiin ettei näkökenttäpuutos ole ainakaan laajentunut, sain seuraavan kontrolliajan vasta kuukausien päähän. Hurraa! Silmästä saattaa edelleen lähteä näkö ajoittain jopa ihan kokonaan, missä vain ja milloin vain. Ärsyttävintä se on ehdottomasti keskellä kirkasta päivää, kun oot hoitamassa asioita ja sit BANG, yhtäkkiä ootkin puolisokea. Kyllä se säikäyttää edelleen, mutta kai tämän asian kanssa vielä joskus oppii elämään.

Onko kellään muilla ollut inhottavia ongelmia liittyen silmiin?