perjantai 24. heinäkuu 2015

PILKETTÄ SILMÄKULMASSA

Anteeksi melko hurja postaustauko. On monena päivänä pitänyt saada aikaiseksi postata, mutta jotenkin en ole vain jaksanut, ei ole ollut mieltä. Henkilökohtaisessa elämässä on tapahtunut nyt niin paljon, että olen lähinnä viettänyt aikaa paljon kavereiden kanssa jutellen, Netflixiä vahdaten ja parannellut haavojani kaikessa rauhassa. Nyt on jo paljon paljon parempi olo onneksi ja tuntuu että asiat ovat jopa paremmassa jamassa kuin moneen kuukauteen!

Aloitetaan nyt kuitenkin vähän kevyemmällä aiheella. Mulla on ollut aika kauan lävistyskuume, mutta en ole oikein tiennyt, mihin haluaisin lävistyksen… Mulla oli sellainen periaate, että kasvoihin ei enää yhtäkään, mutta muistin erään lävistyksen, minkä olin ihan tosissani ottamassa ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

… Nimittäin microdermalin ja nimenomaan tuohon kohtaan. Näissä kuvissa se ei kyllä pääse kunnolla oikeuksiinsa, mutta oon tuohon oikeasti ihan in love! Mukavasti kyllä on piristänyt yleisilmettä. Yllätyin kyllä siitä, etten kuollut siihen tekovaiheeseen, sen verran pahoja tarinoita olin netistä lukenut (se on aina virhe). Lävistäminen ei loppupeleissä kovin paljoa enempää sattunut kuin muidenkaan lävistysten tekeminen, mutta se tietenkin kesti vähän kauemmin kuin normaalisti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän on kieltämättä vaatinut totuttelua esimerkiksi nukkuessa ja meikatessa. Mä kun oon kova hinkkaamaan naamaani etenkin aamuisin ja se on tullut huomattua nyt pariin otteeseen, että se on kyllä vihoviimeinen virhe mitä tämän kanssa kannattaa tehdä… Heh.

Mitäs tykkäätte? Onko kellään teistä microdermalia? :)


perjantai 17. heinäkuu 2015

THE NICEST DAY

… Vähään aikaan ainakin. Oon nyt tässä jonkin aikaa ollut enemmän tai vähemmän erakoitunut ja tänään päätin pitkästä aikaa tehdä Jennan kanssa jotain mukavaa. On se kumma juttu, kun asutaan samassa kaupungissa, mutta silti välillä tulee aikakausia, jolloin ei nähdä  edes kerran viikossa. Se on mun mielestä jo aika noloa siinä vaiheessa, jos tää yks parhaimmista kavereista asuu juurikin muutamien kilometrien päässä…

No mitä me sitten tehtiin, kun oli niin erityisen kivaa?
Ei mitään maata mullistavaa. Kunhan vaan oltiin. Puhuttiin, kierreltiin ja kaarreltiin kaupungilla, eksyttiin kauemmaskin kävelemään, shoppailtiin. Käveltiin sateessa ja naurettiin paljon. Jenna sanoi jotain todella liikuttavaa mulle, mulla kun on ollut murheita paljon viimeaikoina. Hän kertoi kauniisti äidistään ja siitä miten hän varmasti katsoo tuolta jostain meidän molempien perään, vaikken Jennan äitiä ehtinyt koskaan tavata. Syötiin hiton hyvät patongit.

Yhden asian suhteen en kyllä tajua itseäni alkuunkaan. Miksi aina kun jotain kurjaa tapahtuu elämässäni,vetäydyn omaan yksinäiseen kuoreeni? (Ja ei, kukaan ei ole kuolemassa tai muuta överidramaattista, oon vaan paininut hankalien päätösten parissa.)  En halua puhua kellekään, en ole sosiaalinen. Välttelen ihmisten tapaamista viimeiseen asti, koska eihän  mua naurata tai hymyilytä. En päivitä blogia, koska haluan vain istua pyjamahousut jalassa sohvannurkassa (pienesti välillä  itsesäälissä uiden) ja murehtia ”niin kovin kurjaa” elämääni. MIKSI? Koska  tuohan tarkoittaa käytännössä sitä, että mä kiellän itseltäni juurikin ne asiat, jotka tuovat iloa ja onnellisuutta. Hymyä ja parempaa mieltä. Ja mikä tärkeintä – naurua. Nauru on paras lääke kaikkeen!

P7160029

P7160018

P7160030P7160070
Takki & Dromet – Halonen

Tällaisia pohdintoja mulla tähän vuorokauden vaihteeseen. En oo viikkoon nukkunut oikeasti varmaan edes neljää täyttä tuntia putkeen (lapset eivät valvota, vaan oma pää), joten yritän kerrankin painua pehkuihin  hyvillä mielin  murehtimatta  yhtään mitään. Kiitos tästä päivästä. ♥

Ps. Luca on ehkä maailman kiltein koira.


keskiviikko 15. heinäkuu 2015

RRAUH

Yhteistyössä Fisher Price

Muistatteko, kun tässä postauksessa kesäkuun alussa mainitsin Danielin potkupianosta? Daniel sai silloin Fisher Pricelta tosiaan ikiomaksi kolme ihka uutta lelua, yleensä kun pienempien sisarusten kohdalla tapaa mennä niin, että isosiskojen ja -veljien lelut tulevat käyttöön.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lelu 2/3 on ihana Lion Walker, joka tukee pikkuisten ensi askeleita. Aivan ihana! Kun otin kuvia tästä lelusta, itse sankari oli painunut jo yöpuulle. Mutta eipä Daniel vielä tuota osaakaan hyödyntää täysin, Lion Walker jää siis meillä vielä odottelemaan parempia aikoja. Tosin Daniel on erittäin innostunut jellonan ihanista väreistä, äänistä ja musiikeista. Leijonaa vastapäätä on ollut hyvä olla, kun ollaan harjoiteltu istumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun Danielin puolivuotissynttärit ovat ovella, Daniel on alkanut leikkimään itse yhä aktiivisemmin. Esimerkiksi Daniel mielellään jo tarttuu ja koskee itse leluja, leijonaakin on pitänyt jo hieman nyrkittää. Haha!

Eikös olekin suloinen leijona? Vähän vastapainoa mun mielestä niille iänikuisille kävelykärryille! ;)


lauantai 11. heinäkuu 2015

NEW HAIR

Yhteistyössä Kauneuskeskus LUX, IdHAIR & Cutrin

Kuten edellisessä hiuspostauksessa kerroinkin, niin nyt menneenä torstaina mulla sitten oli vihdoinkin aika uusien hiusten laittoon! Pääsin kuitenkin niin myöhään torstaina pois, etten millään jaksanut heti postata aiheesta… Olin nimittäin yhteensä kahdeksan tuntia kampaajalla! Taitaa olla (ja onkin) oma henkilökohtainen ennätys jo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eli siinä hiusten lähtötilanne ilman pidennyksiä, ilman muotoilutuotteita  ja täysin suoraan harjattuna. Hiukset olivat neljässä kuukaudessa kasvaneet ällistyttävän paljon ja kummallista kyllä, myös hiusten kunto oli parantunut merkittävästi sinettipidennyksistä huolimatta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aluksi siis värjättiin mun tyvi takaisin tummaksi. Hiusten värjäämisessä käytettiin aina Cutrinin hiusvärejä. Mähän värjäsin ensimmäisen kerran itselleni tumman ”juurikasvun” melkein vuosi sitten ja kun maaliskuussa se värjättiin pois ja piiloon, oon siitä lähtien kaivannut sitä takaisin. Ja nyt mä sen sain, jee! Lisäksi mun pituudet värjättiin ja sävyteltiin pidennyksiin sopiviksi, aikalailla tummanvaaleiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinettien kiinnitys. Hiustenpidennyksenä mulla on tällä hetkellä siis IdHAIRilta saatu B’LONG -aitohiuspidennys, 60cm. On muuten pitkät! Vaaleammat hiukset ovat värikoodilla #18 ja tummat raidat #4. Sinettipidennykset kiinnitetään omiin hiuksiin sulattamalla sinetti (vaha) lämpökolvilla, minkä jälkeen sinetti painellaan pieneksi kiinnikkeeksi lähelle hiusten tyveä. Sinettipidennykset ovat pidempi-ikäinen ratkaisu kuin teippipidennykset ja sopivat eritoten paljon urheileville henkilöille ja niille, jotka pitävät hiuksia paljon kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tosiaan kahdeksan tuntia siinä meni, kuten sanoinkin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että aika meni kuin siivillä! Loppua kohden alkoi vähän peppu ja niskat puutua, mutta mitä pienistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA idOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja tadaa! Mä tykkään ainakin ihan hirveän paljon, kivaa vaihtelua! Toi tyviväri ei näy nyt kunnolla missään kuvassa muuta kuin tolleen pienesti, mutta eiköhän niitä kuvia ala tulemaan nyt vähän reippaammin blogiin, kun on fleda kuosissa! ;)

Kirjoittelen vielä myöhemmin siitä, miten ja millä tuotteilla hoidan B’long-pidennyksiäni, sain nimittäin IdHAIRilta ja Cutrinilta ihan mahtavia tuotteita, joihin oon jo nyt täysin rakastunut!

Mitäs te tykkäätte uusista hiuksista, hot or not?

Käykäähän tykkäilemässä myös Facebookissa:
Kauneuskeskus LUX
IdHAIR
Cutrin


keskiviikko 08. heinäkuu 2015

TINKELIHARAVA

Pientä välikevennystä edellisen postauksen vakavuuteen nähden. Tykkään jakaa tällaisia arkea helpottavia omia pirkkaniksejäni, vaikka ne olisivat vähän… No – naurettavia. Mutta en mä ainakaan tykkää ihmisistä, jotka ottavat itsensä liian vakavasti, joten antaa mennä vaan…

Kuten kerroin, sinettien poiston yhteydessä huomasin, että hiuksiin jäi jonkinlainen ”aika” epämiellyttävä rasta. Mulla oli kampaajalla kiire ja aika lopussa, joten urhoollisesti lupauduin selvittämään itse rastan mysteerin. Virhe. Mikään harja ei auttanut, ei mikään määrä tehohoidoilla tai hoitoaineella läträäminen, ei mikään. Pelkäsin jo, että mun täytyy tyyliin leikata se rasta pois. Aina pienelläkin vapaa-ajallani yritin selvittää sitä hiton harakanpesää. Sain idean, että piikkikampa voisi olla pelastus tähän ongelmaan. Mutta koska en piikkikampaa omista ja lähin oli äitini luona ja paniikki oli suuri, niin…

IMG_20150708_170228

… Tiddididii! Kyllä kyllä. Tinkeliharava aka haarukka. Kyllä sai muuten rasta kyytiä! Ja tottakai rinnallaan ah-niin-luotettava Niiskuneidin selvityssuihke.

Tuon haarukan toimivuus perustuu kai siihen, että sillä saa pökittyä vähän ilmaa sinne totaalisen tiiviin rastalaatan väliin ja pelastettua pieniä määriä suortuvia kerrallaan rastan hirmuvallan alta. Näin mä ainakin sen järkeilin päässäni. Koska harjat lähinnä vain pahensivat tilannetta. Ja edelleen haluan korostaa, ettei kyseessä ollut mikään normaali takku, vaan kunnon hulluuden partaalle ajava RASTA isolla alkukirjaimella.

Ja tästä pääsemmekin siihen, että sain idean jakaa teille näitä mun älynväläyksiä aina silloin tällöin täällä blogin puolella! Nämä mun nerokkaat ideat löydätte siis tästä eteenpäin tunnisteella niksinurkka! ;)


maanantai 06. heinäkuu 2015

ÄRÄHDYS

Yleensä en puutu millään tavalla tai ota kantaa siihen, miten netissä mua ja mun elämää ruoditaan, mutta nyt viimeaikoina on mennyt niin reippaasti tämä touhu yli, että mun on aivan pakko avata oma suuni ja hieman ärähtää.

Päätin muuttaa blogini tyylin perheblogista enemmän lifestyle-blogin suuntaan kesällä 2013. Syksyllä 2013 kirjoitin bloggaajasopimuksen Indiedaysin kanssa. Goooood times. Olin selkeästi tehnyt blogini linjausten suhteen elämäni parhaimman päätöksen ja bloggaajaelämä hymyili. Olin erittäin innokas, postasin keskimäärin 35 kertaa kuukaudessa (vanhat postaukset ovat muuten jostain syystä täysin kadonneet, vaikka halusin ne aikanaan vain piilottaa hetkeksi…). Oli huojentavaa tehdä ”omaa juttua” blogissa ja elää omaa elämää blogin ulkopuolella. Blogi OLI mun maailma mun tuntoineni ja hömpötykseni, eikä siihen maailmaan kuuluneet mun lapset, vaikka he ovat muuten mulle maailman tärkeintä.

Yhtä sun toista tapahtui mun elämässä ja blogi hiljeni. En nyt ala niistä asioista selittää sen enemmän, koska tämä postaus ei nyt tuota aihetta käsittele. Mutta yhä enemmän lukijat alkoivat kaivata juttua lapsista ja päätin alkaa pyyntöjä hiljalleen omissa rajoissani toteuttaa. Ahdisti. Tuntui, että joudun jälleen hukkaan blogini kanssa, mutta minkäs teet kun miellyttämisen tarve on nii suuri. Into rapisi, kun aika meni osittain murehtien ja tarkkaan suunnitellen sitä, mitä kirjoittaa ja mitä ei.

Tänä keväänä (oikeastaan toukokuusta alkaen) olen saanut kirjoitusintoni takaisin, koska LUULIN löytäneeni bloggaajaidentiteettini jälleen ja LUULIN kaiken olevan tasapainossa.

Mutta joku raja menee myös sillä paskalla, mitä minä suodatan. Tällaisillä hetkillä sitä kysyy itseltään, että onko kaikki tämän arvoista?

Musta voi olla mitä mieltä haluaa, mutta mun lapsia EI HAUKUTA. Mun lapsia ei muuten myöskään pahoinpidellä, vaikka keskimmäiseltä etuhammas ”puuttuukin” (on painunut sisään, kun kompastui ja löi hampaansa eteisen kovaan lattiaan). Lisäksi mun muutkin perheenjäsenet voi jättää rauhaan. He ovat viattomia osapuolia myös siihen, että olen itse itseni halunnut esille nostaa. Ja ei, kukaan ei myöskään kasvata tai hoida lapsia MINUN puolestani tai astu muutenkaan varpailleni.

Halusitte enemmän juttua lapsista ja tässä on siis ihan oikeasti se kiitos? Kiitos siitä, että uhrauduin myös blogin kannalta liian suuresti vain miellyttääkseni valtavaa hyeenalaumaa. Ensimmäistä kertaa IKINÄ voin koko sydämestäni todeta, että olen asian takia itkuinen, ahdistunut ja petetty.

Tämän vuoksi totean, että blogin linjaus muuttuu jälleen. Takaisin siihen malliin, kun minulla oli hyvä olla ja missä se oli ennen tätä farssia. En puhu erikseen lasteni elämästä. Jos heitä joskus näkyy kuvissa, niin okei. Jos heistä mainitaan jotain, niin okei. Olen äiti, olen perheellinen. Mutten varsinainen perhebloggaaja. Enkä lasten asioita enää pui julkisesti. Tervetuloa (takaisin) blogin uudet vanhat paremmat tuulet.

Loppuun vielä mielipidettäni kuvaava ja blogiuskottava kuva  viimekesältä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ps. Kirjoitusvirheitä voi olla roimasti, kirjoitin tämän kännykällä.


lauantai 04. heinäkuu 2015

HAIR CRISIS

Yhteistyössä Kauneuskeskus LUX

Mulla on ollut jo jonkin aikaa pienimuotoinen paniikki hiusteni kanssa. Sain niistä juuri hetki sitten erittäin mieluisen väriset, mutta eihän mun ihana tummanvaalea värini tietenkään kotikonstein pysynyt hirveän  kauaa mun tukassa täydellisenä. Lisäksi mun sineteillä alkoi olla jo ikää sen hulppeat 4kk, joten hätä oli erittäin suuri, kuten arvata saattaa! Multa ei ollut lähtenyt yhtäkään sinettiä päästä, mutta kasvua oli tullut jo aika reippaasti ja erään alkukeväästä sattuneen tapaturman vuoksi mun sinetit olivat kehitelleet aikamoisen takkupesäkkeen niskaan, joka alkoi jo ikävästi tuntumaan. Sainkin jo toukokuun puolella viestiä Kauneuskeskus LUXista, että josko olisin innokas tekemään heidän kanssaan yhteistyötä. Sen verran mahtavalta koko paikka vaikutti ja henkilökunta mukavalta, että päätin tarttua tilaisuuteen.

Kauneuskeskus LUX sijaitsee aivan Lapuan keskustassa ja kauneuskeskuksesta saa melkeinpä kaikki esimerkiksi itselleni tarvittavat kauneuspalvelut kampaamopalveluista rakennekynsiin ja ripsienpidennyksiin. En ollut vielä koskaan löytänyt paikkaa, joka löisi kaikki kärpäset yhdellä iskulla, mutta nytpä löysin! Ja eipä  näin seinäjokisena toi Lapua mitenkään paha ole, kun sinne kuitenkin ajaa vain vajaassa 20 minuutissa!

Mutta takaisin mun hiusasiaan. Eli tapasin ensin ihanan parturikampaajan Tarun, jonka kanssa tehtiin mun hiuksia koskeva suunnitelma. Aika selvää oli se, että ensin multa pitää ottaa vanhat ja jo vähän huonokuntoisiksi menneet sinettipidennykset pois. Mulla on itsellä niin paksu tukka ja sinettejä oli ihan hirmuisen paljon, että tähän olisi varattava kokonaan oma kertansa. Lisäksi kun mun sinetit oli kiinnitetty vähän ei-niin-tavanomaisella tekniikalla, ne olisivat varmasti erittäin lujassa.  Katseltiin siinä reilu puoli tuntia vähän hiusvärikarttoja ja suunniteltiin sitä tulevaa tukkaa! Päästiin mun mielestä niin hyvin yhteisymmärrykseen ja ”lopputulokseen”, etten oikeasti malta ollenkaan odottaa mun hiusremppaa! Vielä en kerro kuitenkaan mitään sen tarkemmin. ;)

IMG_20150702_152036 IMG_20150702_152233

Mun kuvat ilmestyvät nyt muuten blogiin varmaan ainakin hetken näin kännykkälaatuisina, oon nimittäin hukannut mun kameran laturin niin perusteellisesti, ettei sitä löydy oikeasti yhtään mistään! En vain tajua, kuinka oon saanut sen jonnekin niin hyvään jemmaan…

IMG_20150702_145017

IMG_20150702_144951

Ja no niin, mitä mä edes sanoisin. Mun kannalta ei ollut yhtään liioiteltua, että siihen oli varattu kuutisen tuntia! Voi kyllä! Niin sitkeässä oli mun pidennykset. Vitsailtiinkin, että kyllä nää olisi varmaan pysyneet itsekseen maailmanloppuun asti, ellei niitä olisi poistettu, haha! Mutta muuten omat kokemukset sineteistä oli kaikkiaan todella hyvät, vaikka mua niistä peloteltiin. Sinetit aion nyt seuraavaksikin ottaa, vaikka harkitsin myös teippipidennysten kokeilemista. Mutta sinetit mun käsittääkseni sopii paremmin, jos tykkää pitää esimerkiksi tukkaa paljon kiinni, kun ovat huomaamattomammat. Ja kolmen lapsen äitinä ei kyllä hirveästi tule hengailtua tukka täysin vapaana…

IMG_20150702_152243

Ja ylläoleva kuva vähän jo demonstroi omalta osaltaan sitä, mihin kuntoon osa pidennyksistä oli jo mennyt… Ei sitä niin tajunnut, kun ne olivat päässä. Huhhei…

No, nyt ollaan sitten vielä viisi pitkää päivää (haha) ”megalyhyellä” tukalla. Mutta mun omat hiukset olivat kyllä kasvaneet tuolla alla ihan valtavasti! Suorastaan järkytyin. Ennen solisluihin asti yltäneet hiukset olivat kyllä tehneet kunnon spurtin!

Kiitos vielä Kauneuskeskus LUX, eiköhän tää hiuskriisi pian taltu! ;) Käykää muuten tykkäämässä LUXista Facebookissa tai seuratkaa Instagramissa. Etenkin Insta on täynnä upeita kynsi- ja ripsikuvia, joista varmaan moni löytää inspiraatiota!


maanantai 29. kesäkuu 2015

PERFECT SUMMER DAY

Tänään (tai siis eilen?!) oli mielestäni ensimmäinen todellinen kesäpäivä! Koko päivän oli mielettömän aurinkoista ja välillä suorastaan kuuma, ai että me nautittiin. Oltiin (ja ollaan muuten edelleen!) kyläilemässä äitini luona ja vietettii oikeastaan koko päivä ulkona. Leiriydyttiin takapihalle ennen kahtatoista ja vasta seitsemän jälkeen illalla päätettiin siirtyä takaisin sisätiloihin. Aivan mahtavaa, nyt on kyllä niin virkistynyt mieli.

Karoliinan kuvat2

Mä otan muuten ihan hirveästi mun kännykällä ”turhia” kuvia, jotka eivät ikinä ole tarpeeksi järkeviä tai asiayhteyteen kuuluvia normaalipostaukseen tai instaspämmiin, joten tällaiset snapshot-postaukset voisi olla kivoja, kun päätin loppupeleissä kuitenkin ne Instapostaukset lopettaa sitten kokonaan. Juokseehan tuolla blogin reunassa (mobiilissa alhaalla) tuo palkki, missä ne kuvat ovatkin kokoajan näkyvillä, haha!

Karoliinan kuvat3

Mutta takaisin asiaan. Paistateltiin sitten koko porukka ihanaa kesäpäivää. Tehtiin ulos kunnon eväät joita naposteltiin kaikki ja oikeasti – voiko päivää paremmin viettää! Oon vieläkin ihan fiiliksissä, tulee niin elävästi jotenkin oma lapsuus mieleen. Se oli aidosti hyvää aikaa se. Mun mielestä ehkäpä elämäni onnellisinta aikaa ja luonnollisesti myös huolettominta. Enkä tarkoita mitään koulukiusaamisia tai muita kurjuuksia. Vaan yleiskuvaa. Kaikesta huolimatta olin onnellinen. Haluan varmistaa, että myös omilla lapsillani on paras mahdollinen lapsuus. Pystyisinpä taata sen, että myös he kahdenkymmenen vuoden päästä tuntevat lapsuudestaan samoin, kuin minä omastani nyt.

Karoliinan kuvat4

Hengailtiin kaikki saman keltaisen rantaviltin päällä, missä mäkin oon ala-asteikäisenä köllötellyt auringossa, syönyt päärynämehujäätä ja lueskellut Aku Ankkaa. Tuntui vähän hassulta, kun palasin mielessäni siihen aikaan. Mitähän olisin ajatellut, jos mulle olisi silloin sanottu, että vielä tulee päivä – vajaan kymmenen vuoden päästä – jolloin katselet kolmen lapsesi leikkivän samalla viltillä? Haha, pienistä asioista sitä voikin syntyä erittäin syvät ja nostalgiset mietteet!

Karoliinan kuvat5

Tänään me myös grillailtiin vaihteen vuoksi. Se oli täydellinen lopetus täydelliselle päivälle. Mun mieli on ollut tosi synkkänä viimeaikaisten vastoinkäymisten vuoksi, joten tämä päivä tuli erittäin tarpeeseen myös mulle. Hetken sitä osasi vain elää hetkessä murehtimatta, iloita leppäkertusta ruusupuskassa tai pienistä kukkasista Sofian ämpärissä, nauraa Benjaminin ja Danielin touhuille ja palata muistoihin, jotka hymyilyttävät vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä.

Karoliinan kuvat6

Mistä sä tulit iloiseksi tänään?

Maailman parasta alkavaa viikkoa!


torstai 25. kesäkuu 2015

VOITTAJA

Mun piti arpoa tämä jo tiistaina ja oon kaksi päivää myöhässä! No, tiedättehän miten sanonta kuuluu. Parempi myöhään…

Ensinnäkin haluan kiittää osallistujia, teitä oli ihan huikeasti! Instagraminkin puolella osallistuttiin todella reippaasti! Tällä kertaa voitto kuitenkin napsahti blogin puolella osallistuneelle, nimittäin…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onnea Kahvipapu (ihana nimimerkki)! Sulle lähtii Dolce Gusto -kone ja muutama paketti kaffia! Laitan sulle ihan kohta sähköpostia!


maanantai 22. kesäkuu 2015

PROJEKTI NIMELTÄ LEIKKIMÖKKI 4

Neljäs osa jo! Äitini kanssa kun juteltiin näistä mun leikkimökkipostauksista, niin naureskeltiin, että näitä tulee varmaan sata… Nimittäin tultiin vähän siihen lopputulokseen, että tuo leikkimökki on varmasti sellainen ikuisuusprojektin tyylinen juttu. Koskaan ei tule täysin valmista, mutta tykkään kuvailla uusia juttuja ja uusia järjestyksiä/ideoita, jos joku siitä tosissaan inspiraatiota saa – kuten yksi aivan ihana lukijani tokaisi! Siitä tuli oikeasti tosi hyvä mieli. Niin sitä pystyy vaan vähän huomaamattaankin kenties olla muillekin avuksi, näin ”pienellä” asialla kuin yhdellä postauksella ja blogin pitämisellä. Mutta nyt syvällisyydet sikseen…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pihaan on tullut aita (joka rajaa muutenkin kätevästi äitini takapihaa), mökkiin on kannettu ihana Brion hella ja tietenkin vähän siivoustarvikkeita, oven yllä on hevosenkenkä tuomassa onnea ja avaimet ovat saaneet oman naulansa. Alkaa olla jo äärimmäisen kodikasta, voisin edelleen ihan hyvin muuttaa itsekin tuonne!


lauantai 20. kesäkuu 2015

KESKIKESÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt on jo varmaan vähän myöhäistä toivotella hyvää juhannusta, mutta toivottavasti teillä kaikilla on ollut oikein erinomainen sellainen! Meillä juhannus on mennyt aikalailla perinteisissä merkeissä, ollaan vain syöty (grilliruokaa tietenkin) ja nautiskeltu oloistamme. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta mun mielestä ei tarvitse ollakaan. Itse en ole kyllä tuon ”kummemmin” ikinä juhannusta viettänytkään, lähinnä vain juuri rauhoittuen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan hullua, että nyt sitten on ”keskikesän juhla” vietetty ja päivät alkavat kuulemma jälleen lyhenemään. Mulla kyllä taitaa olla joka vuosi sama ihmettelyn aihe, vaikkei asia siitä ikinä muuksi muutu, haha! Jos rehellisiä ollaan, niin mun mielestä nyt on ollut onnettomin kesän alku ja kesäkuu ikinä. En muista, että koko mun elämäni aikana olisi ollut vastaavaa – tällaiset lähinnä alkukevään säät miltei läpi kesäkuun. Tuntuu, että toukokuussakin oli aika-ajoin lämpimämpi kuin nyt on ollut yhtenäkään päivänä toistaiseksi. Tai no oikeastaan huijaan, tänään oli ensimmäinen oikeasti tosi kuuma päivä, muttei sitäkään iloa hirveän kauaa kestänyt, yh…

Mutta eipä mulla ollut nyt tätä jaarittelua kummempaa asiaan, kunhan tulin ilmoittelemaan itsestäni, että hengissä ollaan ja juhannus meni sangen mukavasti!

Ootte varmasti myös odotelleet, että koska arvon kapselikeittimen. No mä arvon sen tiistaina, eli nyt viimeiset hetket osallistua Dolce Gusto -masiinan arvontaan!


torstai 18. kesäkuu 2015

KESÄKEITTO

Haluan esitellä teille mielestäni ehdottomasti yhden parhaimmista kesäsafkoista! Nimittäin kesäkeiton. Osalle varmaan tuttu klassikko suoraan lapsuudestakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei ehkä mikään maailman kaunein ruoka sinänsä, mutta maailman parasta tällä hetkellä, nam nam!

Ja tämähän on äärimmäisen helppo valmistaa (joten en iske mitään varsinaista reseptiä), samaan soppaan heitetään vain uusia perunoita, kesäkurpitsaa, porkkanaa, kukkakaalta, kevätsipulia varsineen, herneitä ja purjoa. Ja tietty maito! Me unohdettiin epäonnisesti tosin kesäkurpitsa tuosta, nyyh, mun lemppari… Meidän versiossa on tosin lisäksi myös voimakasta Koskenlaskija-sulatejuustoa, suosittelen oikein lämpimästi!

Oikein teemaan sopiva keskikesän herkku, siitä vaan kokeilemaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA


keskiviikko 17. kesäkuu 2015

KESÄHIUKSET

Yleensä kesän tullessa kaikki haluavat edes joillain osin ”keventää” omaa hiusväriä ja vähän vaalentaa… Tai ainakin valtaosa tuntuu näin tekevän. Mähän en mikään varsinainen platinablondi oo ollutkaan enää aikoihin ja jotenkin edelleen halusin luonnollisemman värin. Tumman näköinen blondi juurikasvu alkoi puskea aika pahasti hiusten seasta ja mä sain idean!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Garnier Olia sävyssä 8.13. Eli ideana saada hiusväri mahdollisimman lähelle omaa luonnollista hiusväriä. Harkitsin aluksi 7-tason väriä, mutta uskon, että se olisi vetänyt hiukeni haluttua tummemmiksi. Tämä kasi sentään pysyisi vielä reilusti vaalean puolella, kuten pysyikin. Tästä seuraa hurmaavia kännykän etukameralla otettuja kuvia, koska muuta ei nyt ollut käden ulottuvilla…

IMG_20150617_121100

Ajatukseni ennen värin poispesua: Ei *pari kirosanaa tähän*. Ihan ruskea!!! Mulla oli toivo silti korkealla, koska muistan aina kun värjäsin valkoista tukkaani jollain 10.1 sävyllä ja se oli vaikutusaikana aina ihan tummanvioletti…

IMG_20150617_120758

… Mutta jee! (Anteeksi noin iso pärstäkuva, muakin vähän pelotti scrollata alaspäin.) Kuvaa ei ole yhtään käsitelty, ei kontrastia eikä mitään, jotta näkyisi värisävy mahdollisimman hyvin. Kuvassa hiukset ovat tosin vielä osittain kosteat (tai no aika paljonkin), joten lopullinen tulos on paljon vielä vaaleampi ja tasaisempi, pituudet kun kuivuvat aina vähän jäljessä… Kunnon kuvaa seuraavassa postauksessa! Eli heti kun jaksan nämä nätisti laittaakin… Haha.

Oon kerrankin aidosti tosi tosi tyytyväinen hiusväriini! Tää on ihanan raikas ja silti niin vaalea, ei mennyt yhtään vaaleanruskeaan suuntaan, vaikka sitä pelkäsin ihan kamalasti. Nyt kun kuivaa tukkaa katsoo peilistä, tulee mieleen jokin toffee/beige tai jokin vastaava! Mulla on tullut kauhea ikävä myös ruskeaa ”juurikasvua”, joten sen ainakin haluan vielä käydä kampaajalla hankkimassa takaisin. Uskon, että sitten voin hymyillä peilikuvalleni ainakin kivojen hiusten takia. Näemmä oon muuten jotenkin omalta osaltani ohittanut jo nuo platinablondiajat. Onhan ne tosi hienot niillä, keille ne sopii. Mutta itse olen alkanut suosimaan yhä enemmän ja enemmän luonnollisia sävyjä.

Mitäs kesätukkasuunnitelmia teillä on? :)


sunnuntai 14. kesäkuu 2015

BAD LUCK

Niin, millähän muullakaan otsikolla sitä aloittaisi…

Te lukijat ootte monesti mulle ihanasti vakuutelleet, ettei mun tarvi selitellä mun taukoja ja että kyllä mua odotellaan blogin puolella. Ja mä uskon teillä! Mutta sitten kun tuleekin jotain normaalista poikkeavaa, haluaa siitä väkisinkin kertoa. Ja etenkin kun on alkanut tuntua, että bloggaaminen maistuu ja sujuu taas, niin tällaiset onnettomat sattumukset kyllä harmittaa ja latistaa entisestään.

Mun piti tulla torstaina postaamaan teille aivan muista aiheista. Mulla oli kuitenkin koko päivän ollut vähän kummallinen olo ja kun eräs ystävänikin tuli käymään, niin ajattelin suosiolla siirtää asian perjantaille. Tietysti olin siitäkin kauheissa stresseissä ja vitsailin äitille, että saan jonkun mahahaavan varmaan pian blogin takia… :D Jesse tuli myös illalla reissuhommista kotiin ja valitin kokoajan että mulla on kummallinen olo. Mentiin kuitenkin hyvissä ajoin nukkumaan, koska Jessellä oli normaali työpäivä seuraavana päivänä ja mä kuitenkin heräsin hetken päästä ja jäin pyörimään sänkyyn, olo oli tosi tuskainen ja päässä vippasi oudosti. Yritin nousta keittiöön ja hakea juomista, mutta se ei oikein sujunut… Ajattelin olevani niin väsynyt ja stressaantunut, että nyt on parempi mennä nukkumaan ja katsella maailmaa huomenna uusin silmin. Aamulla Jesse lähti töihin ja mä heräsin kunnolla vasta kymmenen jälkeen. Olin menossa hakemaan Danielille aamumaitoa ja sen jälkeen kaikki alkoi mennä päin mäntyä – hoipertelin keittiöön pitkin seiniä, pysyin hädin tuskin pystyssä. Raajat tärisi, kasvot tuntuivat puutuneilta ja yritin kaataa maitoa tuttipulloon. Pöydällä oli lopulta enemmän maitoa kuin tuttipullossa. Hoipertelin takaisin ja lysähdin sängylle. Yritin kirjoittaa äidilleni viestin ja kun hän ei lukenut sitä pian, soitin. Kun äitini vastasi, huomasin etten voi puhua ja suljin puhelun. Päässä mun lauseet kuulosti ihan loogiselta, mutta kun ne tulivat suusta ulos, niissä ei ollut mitään tolkkua ja puhe oli eeeeerittääin hiiidasta ja pätkivää. Ehdin vessassa käydä ja tämän jälkeen siskoni ja miehensä olivat ovellani, äiti oli ilmeisesti laittanut heidät asialle. Aloin itkeä ja möngersin kuulemma jotain ihan siansaksaa.

Ambulanssi oli paikalla melko nopeaa ja ”pääsin” ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä kertaa pillit päällä sairaalaan, ykkösepäily oli tietenkin aivoverenvuoto, koska sitten kun oireet kunnolla puskivat päälle, ne kehittyivät todella nopeasti ja yhdessä vaiheessa mun vasen käsi ja vasen raaja eivät reagoineet mitenkään, olivat ikään kuin halvaantuneet. Mua yritettiin pitää väkisin hereillä vaikka olisin halunnut vain nukahtaa ja mulle puhuttiin kokoajan, etten vain sulje silmiä. En hirveästi muista tuosta ajasta sen enempää, mutta sen muistan, että lääkäri ja pari hoitajaa oli heti mua vastassa, kun pääsin sairaalaan. Kertoisin tuostakin enemmän, mutta tuossa kohdassa mulla tulee kyllä ihan totaalinen aukko… Sen verran kuitenkin tiedän, että kyseessä ei ollut aivoinfarkti tms, vaan TIA-kohtaus, eli ohimenevä aivoverenkiertohäiriö. Jossain vaiheessa sain myös jälleen sen mukavan ja miellyttävän aivosähkökäyrähatun päähän, eivätkä nekään tulokset olleet mitenkään hirveän hyvät näin suoraan sanottuna.

No, eiköhän tuossa ollut jälleen tuo mun satumainen onni näin pähkinänkuoressa. Sen takia olen ollut hiljaa. Ja voisin kirjoittaa, että tulen hetken vielä olemaankin, mutta oloni alkaa kai jo kohentua pienistä takaiskuista huolimatta. Esimerkiksi nyt oloni on vähän tokkuraisempi jälleen. Viikko tuollaisen kohtauksen jälkeen on kaikista kriittisintä aikaa ja sen aikaa tulisi ottaa äärimmäisen rennosti, niin kuin nyt olen tähän asti tehnyt ja aion tehdä. Joo kyllä, olisin voinut juosta heti raportoimaan blogiini tuoreimmat uutiset, mutta mulla on terve järki päässä – oma terveys ja OIKEA ELÄMÄ menee blogin edelle. Jos joillakin on vaikeuksia ymmärtää se (kuten tuntuu olevan, enkä tarkoita nyt välttämättä lukijoita), niin voi katsoa syvälle sinne peiliin ja miettiä mitä näkyy.

Minä hoidatan itseni kuntoon ja postaan kun postaan. Kiitos ja anteeksi ja oikein ihanaa alkavaa viikkoa! <3


tiistai 09. kesäkuu 2015

NESCAFÉ DOLCE GUSTO (ARVONTA)

Yhteistyössä Nescafé Dolce Gusto

Kerroin jo Instagramissa hetki sitten, että mun päivän TOP5 -hetkiin kuuluu ehdottomasti se, kun napsautan Dolce Guston päälle ja teen itselleni herkullisen kupillisen kahvia, teetä, kaakaota tai mitä milloinkaan keksin.

Sain suunnilleen 1,5v sitten mun ensimmäisen Dolce Gusto -koneeni. Se oli manuaalinen, muttei se menoa estellyt. Rakastin sitä silti ja etenkin loppuraskaudessa konetta tuli käytettyä päivittäin, mulla oli himo noihin kapselikahveihin ja -kaakaoihin. Hetki sitten sain kuitenkin mahdollisuuden vastaanottaa Dolce Gusto -uutuuden ja tokihan mä tilaisuuteen tartuin! Kyseessä on siis Dolce Gusto MINI, joka on syntynyt yhteistyössä automerkki MINIn kanssa. Tämä olikin sitten automaattikone ja täytyypä sanoa, että oon nyt vielä enemmän rakastunut, jos mahdollista! Kaikki ihanat juomat erittäin tummasta ja aromikkaasta kahvista suklaisiin juomiin ja jääteehen syntyvät nappia painamalla aivan kädenkäänteessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluan jakaa myös teidän kanssa tämän mahtavan koneen ilosanomaa ja sainkin teille lukijoille arvottavaksi yhden Dolce Gusto MINIn (arvo 169e)! Tämän lisäksi halutaan laittaa teille vielä pari pakettia kahvikapseleita mukaan. ;) Tämä kone onkin niin näppärän kokoinen, että se on kätevä ottaa vaikkapa mökille mukaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Osallistua voit joko blogin kautta kommentoimalla tähän postaukseen, että missä joisit mieluiten aamukahvisi kesällä tai Instagramissa (tarkemmat ohjeet siellä). Tai vaikkapa molemmissa, mikäli haluat maksimoida voittomahdollisuutesi. Arvon blogissa ja Instassa osallistuneiden kesken voittajan.

Good luck!