lauantai 31. tammikuu 2015

Yksin kuplassa

Raskausaika on mahdollisista vaikeuksistaan huolimatta aika ihanaa aikaa. Se on jännittävää ja odotusta täynnä, uusi ja pieni, mutta kultaakin arvokkaampi elämä on syntymässä maailmaan. On täysin ymmärrettävää, että raskaus valtaa paljon tilaa ajatuksista ja se on mielessä oikeastaan 24/7. Puheenaiheet käyvät useita kertoja päivässä edes jossakin pienessä raskauteen liittyvässä asiassa. Vauvakuplassa on aika-ajoin ihan kivaa elää sen oman kumppanin ja perheen kanssa.

Sitten kun synnytys on enää maksimissaan viikkojen kysymys ja jostain syystä kaikki ei olekaan mennyt niin hienosti (kivut ovat jo kovat, olo on malttamaton ja fyysisesti tukala, joko joko joko), voi käydä niin, että äiti sulkeutuu täysin kuplaansa. Yksin.
Tunnetta on vaikea selittää ja sitä on varmaan vaikea sellaisten ihmisten ymmärtää, joilla kaikki on sujunut ah niin ihanasti ja ongelmitta pientä normaalia ja täysin asiaankuuluvaa epämukavuutta lukuunottamatta. Raskaus ei ole sairaus, mutta kaikki vaan ei mene kaikilla aina niin auvoisasti. Raskaudesta tulee tila, josta on erittäin tietoinen kokoajan. Päivän jokaisena sekuntina.

Koska kuitenkin asiat on suunniteltu niin, että naiset kantavat kohdussa lapset, voi puoliso vain yrittää ymmärtää. Täysin ei voi, eikä tarvi, mutta tuossa kohtaa naisen on liian helppo astua harhaan marttyyrin asemaan ja se on vaarallinen tie. Näen liian helposti tällä hetkellä vain oman väsymykseni ja stressin ja unohdan, että ehkä sillä toisellakin parisuhteen osapuolella on omat vaikeutensa. En minä ole vauva-asian kanssa yksin, en todellakaan. Toinen huomioi, huolehtii ja osoittaa rakkautta pienilläkin eleillä, esimerkiksi ripustamalla pyykit (vaikka mä olisin sen luvannut tehdä vuorostani), siivoamalla ja tarjoutumalla tekemään vaihteeksi ruokaa, vaikka olisi itse kuinka poikki hyvänsä pitkän työpäivän jälkeen. Eikä sitä panosta aina ymmärrä arvostaa niin paljon, kuin ehkä pitäisi. Ei omakaan mieheni aina mikään pyhimys ole, ei kukaan meistä, mutta ällistyttävän hyvin hän on handlannut tämän loppuajan.

Karosdf1

Mulle tuli pakottava tarve kirjoittaa ja avautua tästä, koska kuvittelin itseni Jessen asemaan ja murruin ihan täysin. Vielä enemmän murruin siitä, kun sinä tänään pienesti avasit äärimmäisen surullisena fiiliksiäsi. Olen jättänyt tulevan lapseni isän, minulle niin rakkaan ja tärkeän ihmisen, täysin ulkopuolelle loppuodotuksesta. En kiistä hormoneiden osuutta asiaan… (:D)

Mies tekee koneella työjuttujaan, jotain laskutusta, en muista enkä kuunnellut, vaikka hän kertoi siitä aiemmin huokaillen väsymystä. Minä selaan Facebookin odotusryhmää, minäminäminä ja raskaus. Kuulin innostuneen äänen – “Muru, arvaa mitä?”, iloista puheensorinaa, pienen hiljaisuuden ja sen jälkeen kysymyksen:
“Kuulitko?”
Ärtyneenä murahdin mmmhhhrrrhh ja jatkoin näpyttelyäni pienen näytön luoden kalsean ja kylmän valon kasvoilleni.

IMG-20150131-WA0000

Rakas: Kun teen tätä postausta, sinä kysyt mistä aiheesta tällä kertaa kirjoitan, mutten suostu kertomaan. Kerron sinulle, että tämä on sellainen, jonka haluan sinun lukevan vasta sitten, kun se on valmis. En pysty pidättää itkua, koska olet aina niin kiinnostunut minun töistäni ja asioistani ja minä olen jättänyt sinut huomiotta. Kun mulla on ollut huono päivä (joka päivä), olet auttanut.
Rakas, anna anteeksi, että olen jättänyt sinut välillä täysin tämän kuplan ulkopuolelle, enkä ole ymmärtänyt kysyä, miltä sinusta tuntuu. Tiedän, että nyt mä oon ollut se, joka on ollut epäreilu ja kohtuuton.
Rakastan sinua. ♡


perjantai 30. tammikuu 2015

Mikä siis onkaan vauvan tuleva syntymäpäivä?

Oon tehnyt tän tyylisen skaban mun muistikuvien mukaan “joka kierroksella”, eli pakkohan mun on nytkin! Tällainenkin hupsu asia iski mun tajuntaan, kun laskin tänään päiviä (mahdolliseen) h-hetkeen… Salaperäistä. Kaikkea sitä tuleekin loppuvaiheessa mietittyä.

Eli tässä vaiheessa joku jo saattoikin arvata, että otsikko on raivostuttavan harhaanjohtava ja valitettavasti en ole kertomassa teille synnytyspäivääni, heh.
Sen sijaan te saattekin yrittää arvata sekä vauvan tulevan syntymäpäivän (joka ei kyllä ole itsellenikään niin sataprosenttisen varma vielä) että vauvan syntymämitat (jotka varsinkin ovat mullekin mysteeri)! Palkitsen kaksi osallistunutta – oikean päivän (tai lähimmän) arvanneen ja lähimmäksi oikeita mittoja osuneen. Jos tulee esimerkiksi monta oikeaa päivää veikkaavaa, niin heidän kesken arvon voittajan. As simple as that!

Jotta tästä kilpailusta tulisi mielenkiintoisempi ja jännittävämpi, kerron hieman faktoja edellisistä synnytyksistä ja vauvojen mitoista (raskausviikkoja ei siis tarvitse yrittää veikata ja laskeskella, mutta merkitsen ne osviitaksi, jos joku oikein innostuu veikkailemaan).

Sofia
Laskettu aika: 14.12.2011 (uä 16.12.)
Syntymäpäivä: 7.12.2011 (rv 38+5)
Mitat: 3332g & 48cm

Benjamin
Laskettu aika: 14.6.2013 (uä 16.6.)
Syntymäpäivä: 30.5.2013 (rv 37+4)
Mitat: 3330g & 50cm

Kolmonen
Laskettu aika: 28.2.2015 (uä 28.2.)
Raskausviikot tämän postauksen julkaisun hetkellä: 36+0

Muuta mainittavaa:
• Vauva on oletettavasti pienikokoisempi kuin sisaruksensa, kasvaa hiukan keskikäyrän alapuolella (S & B puolestaan hiukan yläpuolella).

Voittajat saavat palkinnoksi kosmetiikasta koostuvan yllärihemmottelupussukan! Paljon onnea kaikille skabaan! ♡ Mä odotan teidän veikkauksia jo innolla!


torstai 29. tammikuu 2015

Päivän topit ja flopit 1

Tällainen postaus siis luvassa tänään! Tänään on ollut jotenkin niin kurja päivä heti aamusta alkaen, että päätin piristää itseäni ja yrittää tehdä kaikkea mieluista, kun mulla on tänään ollut kosolti pelkästään omaa aikaa. Hiukan on meinannut kyllä tylsää tulla, mutta… Aloitetaan negatiivisista asioista. Nää on siis kaikki ihan leikkimielellä tehty, tällaisia arjen pieniä juttuja!

Flopit:

• Supistukset ja muut raskauteen liittyvät kivut. Siis hyi, hyi ja hyi, onneksi tää on piakkoin ohi. Mä en pääse yöllä edes sängyssä kääntymään ilman Jessen apua. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Nukahdapa sitten yksin kotiin päikkäreille, en oo varmaan koko vuonna kiroillu niin paljon yhteensä, mitä tänään kiroilin päikkäreiltä herätessä… :D

• Tää tapahtui jo oikeasti eilen, mutta mulle tehtiin kaulasuonten ultraäänitutkimus. Se oli kamalaa! Siis en ymmärrä, eihän ultraus edes tunnu miltään normaalisti ja menin sinne sellaisella “hehheh joo” -asenteella, mutta yäk… Meinasin pyörtyä niin monta kertaa siitä kuvotuksesta, että tutkimus jouduttiin hetkeksi keskeyttämään. Selällään makaaminen, tosi luja kuristava tunne kaulalla, omien kaulasuonten äänien kuuntelu ja se, mitä monitorilta näky, sai jotenkin sellaisen yhteiskombon aikaan, että hyi… Oon tosi yllättynyt, että mä suhtauduin noin “helppoon” tutkimukseen noin! Mä oon aina luullut, että mä oon se, joka ei vähästä hätkähdä, mitä tulee noihin erilaisiin tutkimuksiin.

• Pankissa asiointi. Mä vihaan pankkeja. Ja oikeastaan kaikkia tosi virallisia paikkoja ja virastoja. Nyt ja aina ja ikuisesti.

• Kauhea stressinpoikanen siitä, että mitä vielä tarvii vauvaa varten ja mitä kaikkea miljoonan euron edestä on vielä hankkimatta.

• Pahat mustat karkit. Yleensä tykkään mustista karkeista, mutta…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Topit:

• Laskujen maksaminen. Eihän se nyt ikinä mitään järisyttävän hienoa ole ja kyllä se kirpaisee varmasti ketä tahansa, mutta se fiilis sen jälken! Oon varmaan ihan outo, kun saan tuollaisesta kiksejä…

• Sain nukuttua pitkät päikkärit. Mikään ei estänyt tai häirinnyt.

• Ostin kaupasta herkkuja. Viimeksi mua neuvolassa ahdisti, kun paino oli yhtäkkiä noussut niin paljon. Silti mulle on tässä raskaudessa tullut kaikista vähiten painoa. Nyt on siis menossa ihan juuri rv 35+5 ja mulle on tullut noin kahdeksan (8) kiloa. Ajattelin sitten kaupassa, että v*tut, mitä mä nyt noin typerää asiaa stressaan. Pitäähän elämästä nauttia ja rajansa kaikella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

• Luin bloglovinista rästissä olleet blogimerkinnät kaikessa rauhassa. Vitsit, se oli jo todellista luksusta. ♥

• Sain hengata pyjamassa ja tossuissa. Ei tarvinut kiskoa inhoja farkkuja tai muuta typerää päälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

• Suunnittelin sairaalakassin sisällön. Oon siitä erityisen iloinen, koska suunnittelin sen kerrankin niin järjellä, ettei mitään turhaa tule mukaan, eikä sairaalasta poistuminen siten muistuta ehkä niin paljon urheilusuoritusta… Nimimerkillä kokemusta on. Ei kukaan oikeasti kai jaksa esimerkiksi murehtia kainaloitaan sairaalassa vastasyntyneen kanssa, eihän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haa, hyviä juttuja on ollut enemmän silti! Mitkä olivat teidän päivänne topit ja flopit?


keskiviikko 28. tammikuu 2015

Äitiysvaatteista

Tammikuu 20152

Mekko – Purpless Maternity (saatu)

Juuri viime postauksessa avauduinkin siitä, kuinka mä odotan mm. sitä, että saan käyttää normaaleita, tyylikkäitä vaatteita. Mulla ei ole ikinä raskausaikoina ollut hirveästi varsinaisia äitiysvaatteita, -farkkuja lukuunottamatta. Mutta  nekin jotenkin loppuvaiheessa ovat muuttuneet sitten helppouden nimissä niihin ihaniin collareihin, jotka jalassa vietetäänkin sitten päiviä putkeen. Paita on hyvä, kunhan se on tarpeeksi pitkä jättikummun kanssa. En ole onnistunut oikein löytämään ainakaan näistä massaketjumyymälöistä hirveästi omaa silmää miellyttäviä äitiysvaatteita, tai sitten mun raskausaikana mulla on ollut vain huono tuuri ja mallisto on jotenkin ollut juuri silloin laimeampi.

Joulukuussa sain kuitenkin yhteistyöehdotuksen 9kk.fi -verkkokaupasta ja joulupostauksessa mun yllä esiintyykin tämä nytkin kuvissa näkyvä ihana mekko. Mä en ole normaalisti ollenkaan mekkoihmisiä, mutta tämä on kyllä aivan oikeasti täydellinen ja ihana! Mulla on vaateyhteistöitä jonkin verran meneillään, mutta tätä kehtaan oikeasti kehaista ihan huippulaadukkaaksikin ja no, suosittelen oikein kovasti ja lämpimästi. Lisäksi tämä vaatekappale on mun mielestä käytännöllinen muutenkin, se ei huuda sitä, että hei, nyt on muuten joku mammavaate yllä. Tuo mekko käy loistavasti myös raskauden jälkeiseen aikaan. Nämä kuvat eivät nyt täyttä oikeutta suo mekolle, koska nämä jouduttiin myöhäisen ajankohdan vuoksi ottamaan sisätiloissa. Se on välillä niin tympeää, kun toinen tekee pitkää työpäivää, heh…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja nyt kun raskausaika on päättymäisillään ja viimeisiä hetkiä viedään, niin mua kyllä harmittaa vietävästi, etten ole kyseistä verkkokauppaa löytänyt aiemmin. Se olisi varmaan ratkaissut aika oleellisesti näitä mun vaateongelmia tässä raskaudessa. Mutta noh, kuten sanoin, ei tuon verkkokaupan valikoima rajoitu ainoastaan noihin raskausajan vaatteisiin!

Ps. Nyt kun julkaisen tämän postauksen, huomaan kyseisessä verkkokaupassa olevan jonkinlainen huoltokatko meneillään. Toivottavasti sivusto toimii jälleen pian, jotta tekin pääsette kurkkimaan valikoimaa!


sunnuntai 25. tammikuu 2015

“Kun mä oon synnyttänyt, musta tulee bloggaaja”

Mä oon vähän miettiny täs jonkin aikaa. Tai oikeastaan en niin vähääkään. Ja korvataan toi “jonkin aikaa” käsitteellä “hiton kauan”. Mä oon miettinyt paljon mun omaa ja mulle niin rakasta blogia, jota olen tahallisesti ja tahattomasti tässä laiminlyönyt jo tovin.

Mä en koe oloani kauniiksi tai mitenkään “hehkuvaksi” raskaana, päinvastoin. Mammavaatteet eivät ikinä ole edes kovasta yrityksestä huolimatta niin tyylikkäitä ja imartelevia, kuin normaalit vaatteet. Mä en edusta itseäni parhaiten ja ole parhaimmillani kymmenen extrakilon, jättimahan, sekunneissa rasvoittuvien hiusten, puhinalla säestetyn ankkakävelyn ja näppyläisen naaman kanssa. Väärin ei saa käsittää – olen erittäin kiitollinen ja etuoikeutettu siitä, että olen raskaana. Kehoni tekee siinä upean työn, se pystyy kantaa ja kasvattaa toista ihmistä sisälläni, meidän pientä poikaa. Voi olla, että joidenkin mielestä valitan turhasta. Eiväthän kaikki tätä saa kokea, vaikka kuinka sitä haluaisivat. Mutta oikeus mielipiteeseen on mullakin, eikä tässä nyt oikeastaan olekaan kyse mistään muusta, kuin minusta itsestäni. Kyllä, olen pinnallinen, mitä itseeni tulee. Sitähän te kysyitte tai tulette kysymään. Mutta ei fyysisesti vaikea raskaus tai surulliset/vaikeat elämäntapahtumatkaan asiaa ole blogin kannalta ainakaan yhtään helpottaneet, niillä oikeastaan on vielä suurempi rooli tässä, mutta avataan nyt muitakin puolia.

Insta17

Rakastan postausten näpyttelyä vaikka aiheesta tulitikku ja asukuvien loputonta ottamista, kunhan en ole raskaana. Kunhan olen minä, tavallinen Karo. Ei-raskaana. Näen jo sieluni silmin kaikki ne asukuvat, arkiset perhejutut täysissä sielun ja ruumiin voimissa, treenijutut ja kauneushömpötykset.

Joten…:
Kun mä oon synnyttänyt, musta tulee bloggaaja. Mä hirveästi yritän nytkin, mutta en ole se sama Karostardust, joka aina raskausaikana lipuu jotenkin karkuun. Raskausaika on ihanaa kaikesta huolimatta, muttei elämän parasta aikaa.

Insta18

Ps. Aika jännää, että tää postaus on maannut mulla luonnoksissa jo muutaman päivän ja nyt muistin julkaista tän, kun eräs lukija oli kysynyt, että mitä mulla on antaa blogille. Tällä hetkellä… Ei juuri tämän enempää. Mutta aina voi leikkiä reipasta, on mulla nimittäin ainakin se vaunupostaus ja asupostauksia tulossa!

Pps. Nää peeässät on aina aika lame, mutta haluaisin muistuttaa, että Instagram mulla päivittyy silti tuttuun tapaansa. Sinne siis seuraamaan @karostardust.


torstai 22. tammikuu 2015

Sype

Päivät vaan lipuu ohitse ja mulla olisi hyviä postausaiheita (esimerkiksi vaunuista) odottamassa, mutta en vain saa aikaiseksi, mä en jaksa! Mua väsyttää niin paljon, ihan kokoajan. Tää väsymys on melkeinpä samaa luokkaa alkuraskauden väsymyksen kanssa, ihan hirveää. Mä käytän mieluummin sellaiset pienet vapaaraot tällä hetkellä vain lepäilyyn ja olemiseen. Tietysti muuttoprojekti vetelee nyt myös aikalailla viimeisiään, niin luulisi mitä pikimmiten helpottavan.

Tällä hetkellä mulla on meneillään 35. raskausviikko (34+6) ja huomenna alkaakin jo 36. Hurjaa! Vakaasti näyttää siis onneksi hurjasta juonenkäänteistä huolimatta, että täysiaikaisiksi tässä kyllä päästään ja hyvä niin.

Yksi mistä mä halusin kirjoittaa, oli maanantaina käynti synnytyspelkopolilla. Mä oon aina miettinyt, että onko tuosta sypestä oikeasti hyötyä, mutta toi kokemus kyllä avarsi ja voin suositella sypeä ehdottomasti kaikille, jotka vähääkään epäilevät, että sitä tarvitsisivat! Me käytiin tuolla käynnillä kätilön kanssa erittäin tarkasti läpi mun edelliset synnytykset ja luettiin kaikki niihin liittyvät paperit. Aikaa hujahti noin puolitoista tuntia. Se oli aika kamalaa lukea niitä, mutta samalla vapauttavaa. Vaikka sitä on teoriassa tiennyt ne pääsyyt, miksi synnytykset ovat menneet kuin ovat (=katastrofaalisesti), niin kyllä tuossa tarkkaa selostusta lukiessa ja kuunnellessa sai sellaisen tietynlaisen rauhan noiden asioiden osalta.
Nyt meidän päätavoitteena on tietysti se, että päästään suunnitteltuun sektioon asti. Virallista ja lukkoonlyötyä päivämäärää mä en ole vielä saanut, mutta kätilö oli jo vähän aikatauluja funtsinut ja väläytti yhtä vaihtoehtoa, joka sitten kävisi ainakin mulle. Sofia on syntynyt viikolla 38+ ja Benjamin 37+, joten hirveän myöhään sektiota ei haluta venyttää ja sopiva ajankohta päätetään noihinkin tietoihin pohjaten. Ihan senkin takia, että kukaan ei toivo sitä, että mun synnytys ehtii käynnistyä ja päädytään taas päivystyssektioon, koska ensinnäkin se on se yksi mun suurimmista peloista. Jos joku miettii nyt miksi sektio, niin yleensä kahden sektiosynnytyksen jälkeen kolmas synnytys on automaattisesti myös sektio… :)
No oli miten oli, lopullisen tuomion asiasta antaa lääkäri. Toivotaan todella, että lääkäri olisi kätilön kanssa samoilla linjoilla asian suhteen. Oli miten oli, tässä ollaan masun kanssa enää loppupeleissä hyvin pieni aika yhdessä osassa. Tiedän, että pitäisi nauttia viimeisistä hetkistä, mutta se lienee luonnollista, ettei oikein osaa tässä malttamattomassa mielentilassa!

Käynnin jälkeen iski todella hassu olo, kun kätilö sanoi, ettei mulle ehditä varata toista aikaa. No se ei olisi edes mun mielestä tarpeen, koska sain kaikkiin kysymyksiini vastauksen, mutta sen jälkeen hän sanoi, että “me nähdään sitten varmasti viimeistään synnytyssalissa”! Herranen aika, aloin melkein itkeä! :D En negatiivisista tunteista, vaan siitä koko tunteiden kirjosta hämmennyksestä innostukseen ja ehkä jonkinlaiseen haikeuteen! Tuumasin vielä, että jotenkin aivot kääntää sen päässä sillai, että “kyllähän siihen on aikaa vielä vaikka kuinka kauan, muutama kuukausi…” Kätilö nauroi ja totesi, että se päivä tulee kyllä hyvin pian vastaan.

Jännittää. Pidetään peukut ja varpaat pystyssä!

Ps. Teksti on kirjoitettu tabletilla, joten kirjoitusvirheet voivat olla omaa luokkaansa.


perjantai 16. tammikuu 2015

Bisneslounaalla

Ennen kuin paneudun paremmin tämän päivän “bisneslounaaseen” Melinan kanssa, jaan heti tämän lupaamani vertailukuvan, kun sitä nyt ilmeisesti sitten oikein jäätiin innolla odottamaan!

Tammikuu 2015

Siinä olisi, oh yeah! Todellakin olen tyytyväinen muutokseen, ihan uskomatonta, mitä yksi väripötti voikaan saada aikaan! Kuvat on otettu samassa valossa pesuhuoneen armottoman lampun alla, jotta eron todellakin pystyy havaitsemaan todeksi. En mä tajunnutkaan, kuinka todella tummunut tukka mulla oikeasti oli, kunnes nyt vertaan tähän nykyiseen. Juuri on edelleen tummempi (koska ruskeasta ei nyt noin vaaleaa tule), mutta se ei haittaa, koska niin mä halusinkin asian olevan edelleen. Huolestutti vaan nuo pituudet. Ihan pelotti katsoa peilistä, kun tukka vaan hohti. No, yksi huoli taas vähäksi aikaa vähemmän. Vaikka tänään kyllä alkoi himottamaan taas oikein kunnon tumma tukka ja himorusketus, kun näistä asioista Melinan kanssa puhuttiin… Argh! Ehkä tyydyn vaan unelmointitasolle ja katson sitten, mitä kesä tuo tullessaan. Yleensä kesään mennessä olen halunnut nimenomaan vähän vaaleamman ja “kevyemmän” lookin, joten voipi olla, ettei mua nyt hetkeen tummatukkaisena nähdä. Vaikka mun hiukset kyllä näyttää tummina niin paljon paksummilta ja kiiltävämmiltä ja terveemmiltä ja ja ja… Mutta ei, mä jojoilen liikaa tumman ja vaalean välillä ja onhan se vaalentaminen sitten aika epämiellyttävä prosessi taas, vaikka mulla se on aina onnistunut suhteellisen nopeaa, jopa luonnottoman nopeaa. Oon aina tummanruskeasta saanut vitivalkoisen ihan viikon sisään, ilman hiusten ultimaattista tappamista jopa. Haluaisin mielelläni jutella näistä ehkä jonkun kampaajan kanssa lisää, joka osaisi kertoa, mikä väri mulle sopisi ja osaisi mun kutreille jotain ihanaa loihtiakin… Ah.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eli Melina saapui Seinäjoelle puoli yhdentoista maissa ja lähdettiin sieltä suoraan läheiseen kiinalaiseen “bisneslounaalle”, avitan nimittäin Melinaa hänen eräässä bloggaamiseen liittyvässä koulujutussa. Meidän oli tarkoitus keskustella ko. aiheesta tuolla hyvien patojen äärellä, mutta no, kuten arvata saattaa, puhuttiin kyllä ihan kaikesta muusta… Ja naurettiin niin paljon, että vähän jopa meinasi mua hävettää. Mua, jota nyt kuitenkin harvemmin ikinä mikään hävettää. Taas tulee nälkä noita kuvia katsellessa, oi se ihana buffetti! Shi Quan Shi Mei on muuten ihan ykkönen Seinäjoella, me mentiin sinne ensimmäisinä asiakkaina ja kun lähdettiin, ravintola oli niin täynnä, ettei siellä ollut enää ollenkaan vapaita paikkoja. En yhtään ihmettele!

Lähdettiin sitten kylläisinä meille ihmettelemään menoja ja meininkejä, saatiin me sitten oikeasti loppupeleissä jotain aikaankin! Tietysti raskaat työt vaatii raskaat huvit, joten pidettiin me kahvitaukokin vielä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tammikuu 20151

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta voih että, kun oli ihana nähdä Melinaa taas pitkästä aikaa! ♥ Naurukiintiö on täytetty taas toooodella pitkäksi aikaa taas, sen varmaan huomasivat myös naapurit ja kaikki muutkin. Kun Melina oli lähtenyt, ihan kuin joku olisi painanut virtanappia – täydet virrat suoraan offiin, sen verran on nyt loppupäivän väsyttänyt. Ehkä se oli vain se rankka nauraminen, joka kyllä kävi ihan vatsalihastreenistä…


torstai 15. tammikuu 2015

Tukkaremppaa

Kuten kerroin jo aiemmin, mulla on tullut lähes huomaamatta hiusten värjäämisten suhteen miltei puolen vuoden tauko. Ja köh, sen kyllä huomaa, ettei edes hopeashampoo oo päässyt morjestaa tätä reuhkaa. Mun hiuksissa on niin montaa eri sävyä tällä hetkellä, etten pysy edes itse perässä. Vaalennettu väri on alkanut ikävästi kellertää, ruskea on haalistunut ihmeelliseksi tummanvaaleaksi ja mun oma mitäänsanomattoman värinen ja paikoin punertava juurikasvukin puskee läpi. Aika katastrofaalista siis. Otin tämän ennen-kuvankin niin armottomassa ja raiskaavassa pesuhuoneen valossa, että varmasti näyttää mahdollisimman karsealta! Toimii aika hyvin, tuo valo nimittäin näyttää myös jotain vihreän tapaista… Omg. Päätin siis värjätä jo nyt, koska mulle esitettiin hyvänä pointtina, että vauvan syntymän jälkeen tuskin hiustenvärjäys on heti ensimmäisenä mielessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuota väriä mä siis olen ostanut tarjouksesta ehkä sen pari kuukautta sitten. Garnier Olia, moni on kyllä kehaissut kyseistä merkkiä. En kuitenkaan odota liikoja, koska tuo ei ole mikään vaalennus tai muuta, mutta jos tuo nyt edes vähän tasoittaisi tilannetta hopeashampoo kaverina. Oon kuitenkin jo maailman onnellisin edes siitä, että Jesse tän länttäsi mun päähän!

Huomenna julkaisen sitten jossain muodossa jälkeen-kuvia, koska istun itseasiassa vieläkin väri päässä ja oon tätä menossa vasta huuhtelemaan… Huomenna näen myös pitkästä aikaa ihanaa Melinaa hyvän ruoan merkeissä, can’t wait! ♥ Palaillaan!

Suositelkaa mulle muuten hyvää blondin tukan ylläpitotököttiä (ei hopeashampoota), jota voisin käyttää tässä värjäysten välissä, ilman että  vastaavaa katastrofia pääsisi uudelleen tapahtumaan! Mulla on jotain vaalentavaa beach blonde -sprayta tms, mutta jostain syystä en ole sitä uskaltanut vielä kokeilla…


lauantai 10. tammikuu 2015

Ensimmäiset!

Karosdf

Takki – Sheinside (saatu) / Äitiyspaita ja -farkut – H&M / Laukku – Saatu lahjaksi

Tammikuun ensimmäiset asut! En edes muista, koska mulla on ollut blogissa viimeksi asukuvia. Niinpä nyt sitten käytin vapaa-aikaani hyväksi ja kaivoin tuon uutukaisen takin esiin ja ajattelin, että nyt otetaan kuvia! …Tosin vähän sen jälkeen tajusin, että mulla ei ole mitään meikkejä, ei edes mukana (katse tiukasti pois kamerasta, kiitos hormoninäppylöiden), eikä liiemmin hiusharjaa, kuten hyvin näkyy, haha! Mun tukka muuten näyttää näissä kuvissa ihan järkyttävältä hampulta, sekaiselta ja oudon väriseltä, kun sille ei ole tehty yhtään mitään… Mä en muuten ole värjännyt hiuksiani melkein puoleen vuoteen, hihhih! Siinä ajassa tuokin reuhka on kyllä kasvanut ihan mielettömästi, kun se on saanut vain olla. Ja vaikkei se nyt kameraan todellakaan välity, niin mun hiusten laatu on parantunut mielettömästi, koko kuontalo on paksuuntunut ja pehmentynyt! Mutta mun oma väri puskee niin lahjakkaasti esiin tuolta, että pakkohan tämä on värjätä taas piakkoin. Mulla on ollut pari kuukautta jo putelit odottamassa, mutta ikinä ei ole saanut aikaiseksi. Tietysti voisin jättää värjäämisen myös synnytyksen jälkeiselle ajalle, vaikken uskokaan, että hiustenvärjäyksestä on mitään haittaa masussa elelevälle vauvalle. Mutta mun oma mielenterveys alkaa jo kärsiä tästä peilikuvasta. :D

No joo, mutta turha kriittisyys pois. Tuli vauvasta mieleen myös se fakta, että hirveän vähän musta on olemassa tästä raskaudesta minkäänlaisia masukuvia, mistä tunnen edelleen hirveän huonoa omatuntoa! Meneillään on 34. raskausviikko, joten todellakin vähiin käy. Tällä hetkellä mua ei yhtään jännitä ja olo on tulevan suhteen aika rauhallinen, tai sitten mä en vaan osaa vieläkään tajuta ja sisäistää asiaa. Kovin malttamaton tosin olen, varmasti ihan ymmärrettävää! Oon ihan pihalla kaikesta muusta ja tuntuu, ettei mielessä pyöri oikein mitään muuta, kuin raskaus ja nämä vaivat, mitä multa edelleen löytyy… Kovin tarkasti mua kyllä seurataan tuolta äitipolin puolelta, maanantainakin mulla olis kontrollikäynti ja ihan pian saadaan tietää myös meidän vauvan tuleva syntymäpäivä. Myös blogiin on aikalailla hankala kirjoitella pelkästään niitä raskauteen liittymättömiä kuulumisia tästä johtuen. Ei sitä nyt kovin erikoista rustailtavaa aina keksi siitä, että olen lepäillyt vain kotona ja uskaltautunut välillä jopa kauppaan lyllertämään ja puhisemaan. Kaikesta huolimatta nämä ensimmäiset kymmenen päivää tätä uutta vuotta ovat olleet oikein mukavia ja tapahtumarikkaita. Tietysti uudesta kodista nyt voisi jossain vaiheessa jotain kertoa, kun siellä vain saisi aluksi kaikki tarpeellinen remppa yms tehtyä.

Mites teillä on tammikuu pyörähtänyt käyntiin?


keskiviikko 07. tammikuu 2015

Sheinside giveaway winner

Okei, eli nyt vihdoin aika arpoa Sheinsiden arvonnan voittaja!

Koko näytön kaappaus 7.1.2015 10030.bmp

Random.org arpoi tällä kertaa voittajaksi Tyyne P:n, onnea paljon voittajalle! ♥ Olen sinuun yhteyksissä mitä pikimmiten!

Kiinnostaisiko muuten jälleen pieni kirppistely? Mulla olisi nimittäin jonkin verran käyttämättömiä tai kerran käytettyjä Sheinsiden vaatteita odottamassa uutta omistajaa. Kertokaa, jos kiinnostaa, nii pistetääs kirppistä pystyyn!

Kuvakaappaukset1

Kuvat: Sheinside